Epätäydellisen täydellinen sunnuntai

Maailma on mullin mallin. Monen elämä on riisuttu kiireistä, kalenterit on tyhjentyneet. Samaan aikaan toiset meistä painavat pitkää päivää. Kamppailevat näkymätöntä vastaan.

Meidän perheessä on menty kotikoulua muutama viikko, harrastukset on tauolla ja on ollut aikaa syventyä siihen mikä on kaikkein tärkeintä, perheeseen. Vuosi vuodelta perhekeskeinen ajattelumaailma on meillä syventynyt. Sitä on täytynyt opetella, olla itsekäs oman perheen edun vuoksi.

Sunnuntai on ollut meillä pitkään perhepäivä. Olemme touhunneet silloin aina jotain yhdessä. Yleensä ihan perusjuttuja. Tänään ei tehty poikkeusta vaan oltiin jo suunniteltu aiemmin viikolla, että suuntaamme ulkoilemaan eväiden kanssa. Aamu alkoi rauhallisesti, nukuttiin pitkään ja katsottiin sängyssä hauskoja videoita. Nauroin niin, että nauru kupli vielä pitkään rintakehässä. Hidas aamupala, tilattu marjatoimitus ja eväiden tekoa.. Hyvin perustouhua.

Suunnattiin eväiden kanssa Koitelin Koskille, kierreltiin luonnossa ja ihailtiin luonnon ihmeitä. Vapaana virtaavaa vettä, jään kuvioita ja heräilevää luontoa. Tietysti tämän kaiken lomassa tuhat kertaa kommentoida lapsille, ettei saa mennä liian lähelle vettä!  Pois sieltä, älä uita itseäs. Tule nyt hyvänen aika pois sieltä.. Anna siskolle vuoro kiivetä, odota omaa vuoroa.

Eväiden syönnin jälkeen istuin kivellä ja silmien edessä jää rasahti ja vesi valtasi lisää tilaa itselleen. Ihailen vettä elementtinä, ei se loputtomiin vangittuna pysy. Luonto on muutenkin aivan mieletön, se mukautuu siihen miten kaikki muu muuttuu ympärillä.

Kotona syötiin vielä yhdessä iltaruoka, lämmitin saunan ja saunan lämmössä venyttelin varpaita ja mietin, että tänään oli juuri epätäydellisen täydellinen päivä ❤️ Sellainen elämänmakuinen.

Tsemppiä kaikille kotikouluun, töihin tai missä nyt oletkin. Päivä kerrallaan.

-Laura

Hiljaiset hahmot höyrysaunassa

Heippa, pitkästä aikaa..

Olen tässä käynyt viime kuukausina suht aktiivisesti uimassa. Aikalailla pari kertaa viikossa. Keskiviikkoisin on lapsilla kokkikerho uimahallin kanssa samassa rakennuksessa, joten uimaan tulee lähdettyä samalla reissulla. Toinen kerta ajoittuu sitten lauantaille, kun lapsilla on uimakoulu.

Keskiviikkoisin käyn aina vesijumpassa. On jotenkin hauska seurata ihmisiä monitoimialtaalla. Jumppaamaan tulossa olevat tunnistaa melkeinpä aina liikehdinnästä. Pikkuhiljaa väkeä valuu altaalle, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jumppaamaan tulleet alkavat liikehtimään jumppaavaan tyyliin. Ehkä haarahyppyjä, lantionkiertoa tai muuta epämääräistä liikkumista. Altaalla on tällöin vielä poreista nauttivia ja he pälyilevät jo epäilevän näköisenä näitä liikehtiviä ihmisiä. Mitä nämä nyt täällä oikein hommaa!?

Altaalla on vaikea saada katsekontaktia muiden kanssa. Ehkä pikainen hymy katseiden osuessa ja äkkiä silmät seilaamaan pitkin laattaseinää. Kun tulee vesijumpan kuulutus, muutama kauhoo kauheaa vauhtia pois altaasta, ettei nyt vaan jää altaaseen jumiin kun alkaa jumppa! Pakko sitten jäädä jumppaamaan.

Siinä vaiheessa kun mahdollisia apuvälineitä jaetaan, alkaa ihmisillä tulla vapautuneempi fiilis. Vaahtomuoviset pötköt tai hymynaamat laitetaan eteenpäin hymyn kera. Aivan kuin niiden avulla olisi helpompi ottaa toiseen kontaktia. Ja varmasti onkin.

Musiikin alettua kaikki keskittyy jumppaamiseen, mahdottomien liikeiden kohdalla saa jo vähän keskustelua aikaan. Vähintään siinä vaiheessa, kun jumppaa toisen syliin tai mojauttaa koivella toisen kylkeen, tulee jo sanottua reilummin ääneen jotain. Jumpan jälkeen hymy on herkässä ja kaikki hymyilee toisilleen, ollaanhan sitä sentään oltu samassa liemessä äsken.

Entä sitten höyrysauna. Siinä vaiheessa jurompi on saanut taas suun suppuun. Höyrysaunaan kun menee, ei hetkeen näe mitään. Siinä voi joko tönöttää ovella ja koittaa tihrustaa mahtuuko sekaan,  tai kursailematta istua syliin! Tai sitten tehdä niin kuin minä, savon murteella reilusti tiedustella onko ruuhkaa. Joskus tulee vastaus, mutta hyvin usein mykät hahmot juuri ja juuri erottaa liikehdinnän takia. Tekevät tilaa.

Onhan se aika intiimi tilanne, istua siinä alasti vieraiden kesken. Minut on eräs lukija tunnistanut saunassa. Mietin hetken, että kauhiaa, oon ihan alasti. Mutta niinpä se oli toinenkin, joten samalla viivalla oltiin.

-Laura

Ps. Suosittelen kaikella rakkaudella keskiviikon vesijumppaa Jatulissa, tehokas ja hyvä! Ja mulle saa tulla juttelemaan, saunassa tai altaalla <3

Löydät minut myös Instagramista!

Ylös alas, missä mennään?

Jotenkin tämä blogi vaan roikkuu. En ole unohtanut, täysin, mutta en kyllä ole saanut intoa kirjoittaakaan.

Jäin miettimään, olenko luovuttamassa? Enkö kehtaa kirjoittaa, vai onko vain ollut kaikkea muuta? No varmasti kaikkea näitä. Kaiken tämän keskellä on elämä, jota olisi hyvä elää.

En ole oikein päässyt liikkumisen kanssa säännölliseen rytmiin. Ruokailut menee vähän miten sattuu, lipsuu herkkujen kanssa ja paino menee vuoroin alas ja vuoroin ylös. Monelle varmasti tuttua. Kun pitää montaa lankaa yhtä aikaa käsissä, helposti joku niistä karkaa. Ja kun joku karkaa, herkästi päästää kaikki irti.

Joten peruutan hieman, ja alan taas keskittymään kahteen asiaan. Ja se on säännöllinen ruokailu ja liikunta viikottaiseksi rutiiniksi. Aloitan sillä, että alan tehdä ruokasuunnitelmaa lounaidenkin osalle, teen sitä jo iltaruokiin, mutta nyt suunnittelen mitä syön lounaaksi ja mitä välipalaksi. Nämä on kaksi isoa osa-aluetta, joten en teen karkeat tavoitteet ensin ja sitten hienosäätöä myöhemmin.

Lähden tavoittelemaan sitä, että viikon aikana tulisi vähintään 3 liikuntasuoritusta, uintia tai lenkkeilyä. Lapsilla on seuraavat neljä viikkoa uimakoulua la+su, joten siinä tulee jo kaksi kertaa viikolle kun käyn samalla lenkillä. Ja ruokailuun lähden tavoittelemaan sitä ruokarytmiä säännölliseksi ensi alkuun.

Siinäpä sitä tavoitetta loppuvuodelle! En luovuta. Ja ehdottomasti kirjoitan kaikista fiiliksistä, ne kuuluu kaikki tähän matkaan.

- Laura

Instagram
Facebook

Kesän jälkeen!

Syksy hiipii nurkkiin ja puolihuomaamatta tapahtuneen kirjoitustauon jälkeen, palailen kirjoittamaan elämäntapamuutosten matkasta.

Kevät ja kesä on olleet hektistä aikaa. Työt ja opiskelu kaiken muun elämän oheen kuormitti enemmän kuin olin ajatellut. Kun sitten toukokuun sairastelun jälkeen kesäkuun puolessa välissä saimme asuntotarjouksen isompaan kotiin, blogi jäi taka-alalle. Ja nyt mietittynä ihan järkevää. En taukoa suunnitellut, mutta sellainen tuli tarpeeseen.

Muutimme siis isompaan kotiin kesä-heinäkuun taitteessa. Heinäkuu meni uutta kotia laittaessa ja ihastellessa! Kesästäkin piti nauttia. Uinti ja liikkuminen ylipäänsä jäi taustalle, herkuttelukin hiipi takaisin.

Nyt sitten arki on alkanut! Lapsilla alkoi 1- ja 2- luokka, ja minä olen jäänyt kotiin opiskelemaan puutarhurin ammattitutkintoa loppuun. On kieltämättä aika ihana olla kotona! Olen voinut saatella lapsia kouluun, olen päässyt välitunneille valvojaksi ja olla kotona vastassa, kun lapset tulee koulusta. Siinä sivussa olen alkanut liikkumaan, pääosin pyöräillen. On ollut helppoa jatkaa lenkkiä, kun olen lasten kanssa mennyt koulumatkan. Pyöräilystä on tullut melkein päivittäinen tapa ja taukopäivien jälkeen kaipaan jo ulkoilua. Paikallinen uimahalli on remontin jälkeen taas käytettävissä ja ensi viikolla on suunnitelmissa mennä taas uimaan.

Ja tämä kaikki on tärkein oivallus elämäntapamuutoksia tehdessä. Ei kaikki kaadu siihen, että tulee muuttujia tai kaikki ei mene niin  kuin on suunnitellut! Sitten vaan mukaudutaan, ja jatketaan matkaa. Kokeillaan, opetellaan ja kasvetaan. Tehdään niitä valintoja joka päivä.

Kirjoittelen myöhemmin loppuvuoden tavoitteista ja suunnitelmista.
Tervetuloa seuraamaan matkaa myös instagramin puolelle, siellä jaan aktiivisesti fiiliksiä ja kuvia.
Ja jos itse olet elämätapamuutosten matkalla, olisi ihana kuulla sinusta!

-Laura

* Facebook
* Instagram

Sairastuvalta mökkihöperöksi!

Tulin töistä kotiin viime viikon perjantaina. Näkökentässä kiilui viikonlopun vapaat ja täysin ilman suunnitelmia. Ihana fiilis, ei mitään aikataulutettua ohjelmaa. Käytiin perheen kanssa pitsalla ihan ulkona syömässä ja kaupassa. Poika laukkasi iloisena, vauhdikkaana kuten aina. Aurinkokin taisi paistaa.

Päästiin kotiin ja lapset alkoi katsoa elokuvaa. Hetken kuluttua poika ilmoitti, että on väsynyt ja ei jaksa syödä karkkia. Voitte kuvitella mun ilmeen. Aivoissa alkoi heti soida hälytyskellot, nyt ei ole kaikki kunnossa! Mitattiin kuume ja boom, sitä olikin reippaasti. Samantien jysähti paino rintaan, heihei rento, ja vapaa viikonloppu ja tervetuloa sairastupa. Hetken kuluttua tajusin, että nyt iskee tosi huonoon saumaan muutenkin. Töissä tulisi olemaan yksi kiireisimpiä viikkoja, valmistujaisviikonlopun lähestyessä. Tästä ajatuksesta tunsin toki heti huonoa omaatuntoa, kuka nyt ajattelee töitä kun lapsi sairastaa..

No ei siinä mitään, levättiin, juotiin ja hoidettiin. Alkoi tuntua lauantaina illasta, että kyllä se tästä. Näyttää menevän nopeaa ohi. No sunnuntaina aamusta tyttö alko nostaa lämpöä, kiehutti itsensä 39,5c kuumeeseen melko sutjakkaasti.

Soitin töihin. Onneksi on mahtava työporukka, ymmärsivät. Vaikka itseä harmitti. Maanantaina kaaduin itse sängyn pohjalle, tauti saavutti minutkin. Lapset meni keskiviikkona jo hoitoon ja kouluun, itse vietin vielä toipilaspäivää ja aikomuksena mennä torstaina töihin. Torstaina saapui tytölle kuitenkin uusi kuume, luovutin töiden suhteen. Tässä vaiheessa alkoi jo seinät ahdistaa, kävin haukkomassa parvekkeella tuulista ilmaa kuin kala kuivalla maalla.

Tänään käytiin lääkärissä, lapsilla virustautia ja menee ohi kun menee. Mutta minulle kirjoitti ab- kuurin, poskiontelontulehdus. Meinasin kysyä, löytyykö lääkettä mökkihöperyyteen, mutta oli niin totisen oloinen lääkäri, etten uskaltanut alkaa kokeilemaan onneani riittääkö huumori.

Jos viime viikon perjantaina paistoi aurinko, tänään on tuuli repinyt puita irti maasta ja pöllyttänyt hiekkaa. Siltä on tuntunut minustakin. Tänään kävin viikon sisällä olon jälkeen ulkona, tai kävelin autoon. Huomenna aion olla rohkea, ja yritän pienelle kävelylle. Ihan päätä tuulettaakseni. Ja jos positiivisesti ajattelee, onpahan tullut nukuttua.

-Laura

P.s. Rakastan lapsiani yli kaiken.

Facebook
Instagram

Kesä tulee, olenko rantakunnossa?

Mitä lähemmäs kesä tulee, sitä ponnekkaammin lehtien otsikot huutavat: näin tiputat 5kg tai parissa kuukaudessa kesäkuntoon!

Mitä hittoa, mekko päälle ja menoksi! Tai jos rannalle haluaa, bikinit päälle ja jo on rantakunnossa. Pikkuisen aurinkorasvaa hipiälle, ettei aivan grillaannu.

Nyt kun itse teen tätä elämäntaparemonttia, en ole ottanut mitään loppukiriä kesään. Olen hankkinut kivoja mekkoja ja tuumaillut minkä väriset bikinit ostaisin. Ja myönnetään, olen aina vihannut kuumuutta. Tukala olo, pinna tiukalla, päähän koskee... Ja olen rakastanut talvea. Ei sillä, etten tykkäisi auringosta, vaan se kuumuus tekee minut änkyräksi. Mutta mitä enemmän on tullut ikää, sitä enemmän olen alkanut vaihtaa rakkautta talveen, rakkaudeksi kesään. Vielä eletään tutusteluvaihetta, en ole ihan varma tykkäänkö kaikista kesän piirteistä mutta otan siitä selvää.

Tänä viikonloppuna sää on suosinut. Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta, ja lämpöasteet on kivunneet yli 20 asteen. Valitsin aamulla jalkaan farkut ja yhteistyössä saadun ihanan tunikan Bombomin valikoimasta, heitin päälle vielä neuletakin. No neule lensi aika äkäseen päivän kuluessa sivuun, mutta paita oli ihanan vilpoisa. Ja miten kaunis! Ihana leikkaus ja todella kaunis selkäosa. Ehdottomasti tästä tulee kesän yksi luottovaatteista. Farkut oli myös liian kuumat, mutta niitä en riisunut, ostoslistalle menee myös kesäkengät. Tennarit oli nekin turhan lämpimät, eikä saanut upotettua varpaita hiekkaan!

Totesin myös, että vesipullo olisi hyvä olla mukana! Olenkin hankkinut kivan pullon, mihin saa laitettua makua tuomaan esim. kurkkua, hedelmiä, mintunlentiä.. Ennen kaikkea kesä on mukautumista lämpöön. Riittävän vähän vaatetta, nesteytys kuntoon ja herkullisia ruokia! Ja kiva hattu päähän, ettei ala päätä särkeä. Rannalla tuli haaveiltua kesälle suunnitelmia, lomaillaan heinäkuussa, joten vielä on hyvin aikaa suunnitella.

Mitä vinkkejä sinulla on kesän helteistä nauttimiseen? (Meinasin kirjoittaa selviämiseen, mutta sain kiinni itseni tästä :) Ja estääkö kilot sinua nauttimasta kesästä?

- Laura

Instagram
Facebook

Rakkaudesta varusteisiin!

Olen aina ollut varusteurheilija.

Aina kun olen aloittanut kuntoilemaan, tai laihduttamaan, on täytynyt investoida vähän varusteisiin. Ja koska hyvin harvoin on löytynyt oikeasti mitään sopivaa vaatetta, olen kunnostautunut oheistarvikkeiden hankinnassa. Sykekello käteen, ja heti on sporttinen olo!

Tämän melkeinpuoletminusta- projektin myötä tutustuin yhteistyön merkeissä BomBom- vaatekauppaan ja sen ihanaan yrittäjään, Anneen. Ja tutustumisen myötä saatoin unohtaa epäsopivat ja liian pienet urheiluvaatteet.  BomBomin valikoimasta löytyy näyttäviä treenivaatteita ja uimapukuja pluskokoihin saakka! Kuosit ovat upeita, valinnanvaikeus on todellinen.

Sain viime syksynä testiin mandala kompressioleggarit ja pari treenipaitaa. Ja huokailin illan peilin edessä. Tunsin itseni ennen kaikkea kauniiksi näissä vaatteissa. Äärettömän mukavat päällä, ihanan näköiset ja laatu on ollut mahtava. Kompressioleggarit tuntui pahalta laittaa pesuun, olisin halunnut olla ne jalassa koko ajan! Ja vaikka miten kyykkäsi, notkui ja venytteli, housut pysyivät ylhäällä. Aivan parasta salilla, kun ei tarvitse nostella valuvia housuja. Plus näillä kompressioleggareilla on useita hyviä ominaisuuksia!

Joku viikko sitten sain paketin ja sieltä paljastui uimapuku, uimatossut sekä pienemmät kompressioleggarit.

(Kuva: Pauli Virtanen)

Ja voin sanoa, että liikkuminen on kyllä erittäin mukavaa ja kivaa oikeanlaisessa varustuksessa. Ilman tossuja en enää suostu menemään uimaan. Niillä saa pitoa, ei lennä liukkaalla lattialla nurin, ja vesijumpassa niiden avulla saa lisää boostia. Moni on hallilla kysellyt näistä, joten näiden avulla pääsee mielenkiintoisiin keskusteluihinkin. Ja kun laitoin bombomilta tulleen uikkarin päälle, tajusin heti että minulla on ollut aivan liian iso uimapuku!

(Kuva: Pauli Virtanen)

Vaikka aina sanotaan, ettei liikkuminen tarvitse välttämättä hienoja varusteita. Voin paljastaa, että kyllä niistä vaan lisävauhtia saa. Sopivat, toimivat ja kivannäköiset treenivarusteet voi olla se pieni tönäisy millä pääsee vauhtiin. Ja oikeasti miten iso asia se, että jostain vaatteesta riittää kokoja. Ettei tarvitse valita plusmallistosta, vaan voi valita vaatteen, ja siitä oikean koon.

Ja ylpeänä voin kertoa, että olen tuore BomBomin ambassador! Vilpittömästi voin suositella Annen kauppaa ja tuotteita, ja seisoa niiden takana.

-Laura