Syönkö itseni hengiltä?

Tämä blogi teksti muodostui päässäni lenkillä. Kävellessäni päässä käy armoton suhina, käyn läpi elämääni lapsuudesta aikuisuuteen, ja usein kyyneleet valuu pitkin poskia.

Eilen mietin sitä mitä tapahtuu, kun elämäntapamuutos lähtee onnistumaan ja mikä yhdistää niitä kertoja kun ei vaan lähde. Mietin tätä viimeistä paria vuotta kun olen esimerkiksi pitänyt tätä blogia tai päivittänyt instaa. Olen tahkonnut painoa alas, kerännyt sitä takaisin.. Jatkanut siis sitä jojoilua, mutta tällä kertaa julkisesti.

Kun aloimme haaveilla kolmannesta lapsesta, olin sitä mieltä että tulisi pudottaa painoa ensin. Miehen mielestä samaan konkurssiin vaan ja synnytyksen jälkeen asioita kuntoon. Jätettiinkin sitten ehkäisy pois ja ajattelin, että siinä "yrittäessä" otan itseäni kunnolla niskasta kiinni. Kierukan jälkeen kesti kuukausia kuukautisten alkaa. Stressasin tietämättä puuttuuko kuukautiset kierukan vai ylipainon vuoksi. Kun plussasin sitten vajaan vuoden päästä kierron palattua normaaliksi, painoin aikalailla saman verran kuin ehkäisyn jäädessä pois. Silloin pitkästä aikaa tilanne ahdisti, mietin mitä neuvolassa sanotaan, miten kroppa jaksaa raskauden ja synnytyksen...

Odotusaikana paino laskikin pääosin koko raskausajan. Herkut ei maistuneet, teki mieli hyvää kotiruokaa ja raikkaita salaatteja. Herkkujakin meni toki joskus, mutta määrät oli pieniä. Mietin silloin ääneen, näinkö helppoa olisi laihtua.

Synnytyksen lähestyessä mietin onnellisena, että synnärille jää lisää kiloja ja jatkan hyvää muutosta. Kun sitten pääsin synnytyksen jälkeen kotiin, painoinkin enemmän mitä synnärille lähtiessä. Raskausaikana ei turvottanut mutta nyt olikin jalat ja kädet aivan muodottomat turvotuksesta. Olin pettynyt ja lannistunut.

Silloin mies hävitti vaa´an.

Vauvan kanssa rytmi kääntyi päälaelleen, imetin pitkiä pätkiä ja mietin ruokaa vasta kun oli pakko. Kauhean nälkäisenä vedin kaiken melkein mitä eteeni sain, ja söin nälän jo mentyä. Ja palasin herkkuihin, koska yöt valvottiin 2-3 saakka. Imetin vauvaa, valvoin yksin ja vedin suklaata ja karkkia.

Jälkitarkastuksessa painoin enemmän kuin koskaan. Hävetti mutta olo oli ontto. Sinäkin iltana käsi käsi herkkujen perässä. Ostin illoiksi aina karkkipussin ja suklaalevyn, perustelin itselle tämän olevan ihan ok kun jätän aina miehelle puolet. Joskus meni yli puolet, mutta miestä ei haitannut. Silitti mua ja sanoi ymmärtävänsä. Teki mieli huutaa, älä ymmärrä, ravistele muhun vauhtia.. Mutta ymmärsin jollain tapaa itseänikin. Ymmärrys on kaksiteräinen miekka.

Joulukuussa alkoi epätoivo hiipiä mieleen. Tunsin kuinka talvivaatteet alkoi puristaa, oli hankala olla. Olin väsynyt ja äärettömän äreä. Samaan aikaan elin ihanassa vaaleansinisessä vauvakuplassa. 

Joulun lähellä kysyin mieheltä, syönkö itseni hengiltä. Vastasi ettei tiennyt. En tiennyt minäkään, eikä se tuntunut miltään. Sitä tunnetta jäin miettimään, miksi arvotan itseni näin alas.. Miksi oma hyvinvointi on näin arvoton?

Tammikuu vaihtui ja kaupassa tarttui karkkipussin kaveriksi Mars 2-pack patukka. Sinä iltana huomasin, että patukka riittää ja tyydyttää makeanhimon. Karkkipussi meni tietenkin, kun oli ostettuna. Somessa pyöri samaan aikaan Suurin Muutos- valmennus. Valmennus joka opastaisi elämäntapamuutoksessa. Mietin, että jos en nyt tee jotain, paino karkaa ja en saa sitä enää hallintaan. Ostin valmennuksen. 

Aloitusta edeltävänä iltana näin kaupassa kaikkia uutuuskarkkeja. Ostin useampaa, söisin muka myöhemmin. Tietäähän sen, kaikki meni muutamissa illoissa. Olo oli huono, närästi ja koin vahvaa surua. Tiesin nyt vastauksen, söisin itseni hengiltä jos jatkaisin näin.

Aloitin valmennuksen, mutta päätin sallia itselleni tämän mars patukan. Päätin unohtaa, ettei järkevä aikuinen syö joka ilta suklaata. Keskityin valmennukseen. Kokeilin uusia reseptejä, lisäsin reilusti salaattia. Kävin kävelyllä ja joka ilta hyvällä omallatunnolla nautin suklaapatukan. Patukka mahtui kaloreihin, ja paino on laskusuunnassa. Mies sanoi patukan olevan mun vieroitushoito. Kauhea ajatus mutta totta. Vieroitan itseäni vuosia kestäneestä herkuttelusta.

Mietin uskallanko näin avoimesti kirjoittaa, mutta ymmärrän nyt ettei tämän asian ympärillä hyssyttely enää auta. Ymmärrän näiden kipeiden asioiden olevan osa matkaa.

Olen päättänyt onnistua. En 100% usko siihen vielä, mutta sanon itselleni onnistuvani päivittäin, niin kauan että onnistun ja uskon siihen itsekin. Valitsen itseni ja jatkan matkaa joka on jo alkanut.

-Laura 

Sport- geenitestin tulokset+ alekoodi

Tein taannoin yhteistyön merkeissä Evogenomin kanssa Sport- geenitestin, jonka avulla pääsee tutustumaan omaan kroppaan tarkemmin perimän kautta.  Perinnölliset asiat on kiinnostavia ja jos niiden avulla saa työkaluja omaan hyvinvointiin, kannattaa se kurkata mitä ne tekijät siellä näyttää.

Testin tekemisestä voit lukea lukea enemmän täältä. Nyt katsotaan tuloksia ja millaisia ajatuksia ne herätti.

Ajattelin aluksi, että tälläinen testi olisi liian hifistelyä tavalliselle ihmiselle ja olisi enemmän urheilijan työkalu, mutta voin todeta tämän ajatuksen vääräksi. Testitulokset olivat mielenkiintoista luettavaa ja sain niistä valtavasti irti. Paketti on kaikkiaan 87- sivuinen joten tätä pitää lukea useampaan kertaan.

Osaan on ollut aavistuksiakin mutta yllätyksiäkin tuli vastaan. Sain tietää mm. olevani aamuihminen, vaikka voisin väittää sen olevan juuri toisinpäin. Varmasti liian vähäinen uni ja ylipaino vaikuttaa siihen tunteeseen, että aamut on olleet pitkään hankalia.

Painonpudotuksen suhteen sain valtavasti lisää ymmärrystä itseäni kohtaan. Ja ymmärryksen voi kääntää työkaluksi! Perimän kautta minulla on mm. keskivertoa voimakkaampi mieltymys makeaan. No tämän allekirjoitan täysin, voin välillä oikein kuulla herkkujen huutavan perääni.. Tuloksien mukaan perusaineenvaihduntani on keskimääräistä hitaampi. 

Sain myös tietää, että minun kannattaa suosia hitaita hiilareita, ruokailuun testituloksilla saa kyllä hyvää runkoa. Tietoa saa myös mm. napostelutaipumuksesta ja ruokahalusta.

Liikuntaan saa myös infoa, minulle tulokset kertovat että edustan keskivertoa kookkaampaa ja liikunnalla on iso merkitys painonhallinnassa ja laihdutuksessa. Vaikka sanotaan, että ruokavalio on suuressa roolissa painonpudotuksessa, saan tästä vahvistusta sille, että liikuntaan kannattaa minun panostaa myös alkuvaiheessa.

Aivan valtavasti mielenkiintoista infoa siitä kuka minä olen. Elämäntapamuutosmatka on ennenkaikkea matka itseeni ja odotan innolla itseeni tutustumista. Kuka minä olen, mitä minä haluan ja mihin minä olen matkalla..

Tällä hetkellä Sport-geenitestit ovat loppuunmyyty, mutta saan tarjota teille mahdollisuuden tutustua itseenne tarkemmin PREMIUM- geenitestin avulla alennettuun hintaan! Premium on suosituin testi, ja saatte sen tarjoushintaan 149e! Testin normaalihinta on 290e, joten nyt kannattaa tarjous hyödyntää. Testiin ei normaalisti kuulu raakadata, mutta seuraajina saatte sen kaupanpäälle, joten Premium+raakadata. Saat alennuksen koodilla LAURAPREMIUM. Koodi on voimassa 23.1.22 saakka.

Olen kyllä hyvilläni, että pääsin tutustumaan näin perusteellisesti perimääni. Kuten aiemmin totesin, näistä saa hyviä työkaluja itselle tukemaan muutosmatkaa.

-Laura

Ps. Löydät minut instagramista!

Pala kakkua kerrallaan!

Vuoden ensimmäinen päivä.. 

Kuinka moni on jo aloittanut uuden alun? Vähän kuivaa kanaa ja parsaa lautasella.. Tai vähintään miettii jo dieettivalmennuksen tilaamista? Aloitus ehkä maanantaina, niin ehtii vielä viikonlopun mättää herkkuja mitä ilman sitten pitäisi sinnitellä ainakin 8 viikkoa. Tai ehkä voisi vetää viikon tai kahden mehupaaston, ihan että pääsee hyvään vauhtiin.. Suolihuuhtelullakin saa painoa alas! Mielessä siintää kesäkunto ja onni paremmasta elämästä.

Voin myöntää, että itse olen vuosien varrella ostanut monenlaisia valmennuksia ja dieettejä. Olen mennyt kauppaan kilometrin mittaisen listan kanssa ennen dieetin alkua. Ei punaisia kasviksia, niissä on liikaa kaloreita, vihreitä! Tomaattia ei missään nimessä, se on hedelmä.. Listalla myös useita erilaisia, ja todella hintavia lisäravinteita, joita sitten hampaat ja naama irvessä "nautitaan" liikuntasuorituksen aikana tai jälkeen. Muistan yhden dieetin, jossa oksennukseen asti join näitä juomia salilla, kävin salilla useamman kerran viikossa ja lenkkeilin siihen päälle monet lenkit viikossa ja mietin etten halua tätä. Ja silti senkin jälkeen ostin useamman valmennuksen. 

Vaikka nyt olen muutaman vuoden jo kiertänyt laihdutuskuurit kaukaa, tunnen vuoden vaihteen lähestyessä ahdistusta. Pitäiskö ostaa taas joku hyvä dieetti, saisin homman hyvään vauhtiin ja sitten opettelen syömään järkevästi.. Onneksi markkinoilla on nykyään myös fiksuja valmennuksia. Niitä missä opetellaan syömään ja liikkumaan normaalisti. Silti laihdutuskulttuuri on hakattu meihin syvälle. Miksi pitäisi pyrkiä kesäksi kuntoon, kun enemmän hyötyä olisi pyrkiä elämäsi loppuajaksi kuntoon. Näillä valmennuksilla tehdään isoja rahoja, joten ei kaikkia haittaa, vaikka palaat ostamaan uudistetun kesäksi kuntoon- valmennuksen aina uudestaan. Nostan hattua näillä valmentajille, ketkä opastavat pysyviin muutoksiin. Heidän tarkoitushan on tehdä lopulta itsensä tarpeettomiksi. 

Isomman ylipainon omaavana mietin välillä sitä isoa määrää painoa, mitä pitäisi saada kadotettua. Olen miettinyt sitä järkevää laihdutusta, noin puoli kiloa viikossa.. Ja mieli huutaa "aivan liian hidasta, haluan kuntoon heti!!" Mutta kun mietit, onko paino tullut hetkessä.. Ei. Miksi se pitäisi saada nopeasti pois? Jos alkaisikin huolehtia itsestä, korjaisi asian kerrallaan. Kuka sitä nyt taloakaan remontoi jokaista kohtaa yhtä aikaa. Pelkkä mielikuvakin naurattaa, sekopäisenä juoksisi pitkin taloa ja vaihtaisi lattiaa, repisi tapetteja ja piikkaisi laattoja irti, kaikkea sitä yhtä aikaa.. Sehän olisi täysi kaaos. Miksi kaikki rempallaan olevat elämäntavat pitäisi korjata kerralla? Verenmaku suussa ääripäästä toiseen..

Jos vetääkin henkeä, ja ottaa yhden asian kerrallaan korjattavaksi. Ja kohta kerrallaan rakastaa itsensä kuntoon, ja samalla nauttii siitä elämästä mitä elää. Puoli kiloa viikossa, se on noin kaksi kiloa kuukaudessa ja se tekee vuodessa sitten noin 24kg.. Ja mitä sitten jos ei karista kyydistä kuin puolet tuosta, jo sekin on aivan valtava määrä parempaa oloa ja eloa, mitä taas jos se tulisi painoksi lisää.

Ei koko kakkuakaan vedetä kerralla, tai ainakin se olisi aika sotkuista.. Pala kakkua kerrallaan, se toimii paremmin.

-Laura