Tammikuu meni jo ja helmikuu hyvää vauhtia vetelee viimeisiä viikkoja. Alkuvuosi on mennyt jotenkin tosi nopeasti. Lumentuloa katsellessa, en tiedä kyllä onko kevät vielä pitkillä talviunilla..
Aloitin tammikuussa tosiaan Suurin Muutos- valmennuksessa. Kaipasin runkoa muutostyöhön ja ryhmän tuomaa vertaistukea. Imetyksen aikana painon pudotus tuntui myös haastavalle, ja valmentajien apu tuntui turvalliselle.
Tammikuussa keskityin ruokailuun ja kokeilin uusia reseptejä, mitä valmennuksessa saatiin. Ilokseni kaikki reseptit tuntui sellaisille, että niitä voisi kokeilla ja ottaa pysyväksi arkeen. Oli myös huojentavaa huomata, että oma arkiruoka oli ok ja todellakin saisi syödä kunnolla. On harmillista miten syvässä vanhat ajattelumallit on, kuten "laihtuessa pitäisi nähdä nälkää.." tai että lautaselle pitää koota kuivaa kanaa ja parsakaalia.
Karsiessani herkkuja huomasin, että syön oikeaa ruokaa liian vähän ja siihen saikin ihan keskittyä. Ruokailun järkeistäminen on sujunut kuitenkin yllättävän kivuttomasti ja on ollut mukava huomata, että vuosien aikana on jäänytkin hyviä tapoja, esim vedenjuominen on sujunut.
Tammikuussa painoa heilahti alas -8kg ja tämä on tahtina vauhdikas. Mutta uskon tässä olevan sitä nestepöhöä ja vauhdin tasaantuvan. Ruokamääriä nostettiin hiukan ja koen todella tärkeäksi, että juuri alussa on valmentajat mukana. Heiltä voi kysyä ja tarkistaa.
Helmikuu sensijaan on ollut aika kankea. Vauvan kanssa on ollut todella hulinaviikot, yöt on rikkonaisempia ja hänen päiväunetkin olleet melko silppua. Väsyneenä oikein korostuu mieliteot ja kaikki tuntuu vaikeammalle. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan, vetää happea ja uskoa siihen, että unet pienellä pian tasoittuu. Nihkeästä menosta huolimatta keskityn ruokailuun ja käyn liikkumassa lenkin ja vesijumpan merkeissä. Olen myös kokeillut mealpreppailua omien lounaiden kanssa ja se on tuntunut ihan toimivalle.
Opettelen ja elän samalla tätä meidän elämää. Ja muutosmatka tulee askel kerrallaan siinä samalla.
-Laura
Ps. löydät minut instagramista!
