Aloitin yhteistyön merkeissä hyvinvointiin keskittyvän valmennuksen 7.1 ja olen nyt pikkuhiljaa raivannut tilaa valmennukselle. Aika tuntuu olevan koko ajan kortilla, silti tuntuu etten saa mitään aikaiseksi! Ja siihen olenkin nyt keskittynyt.
Aloitin siis unelmaelämä todeksi- valmennuksen muutamia viikkoa sitten. Valmennus on verkkovalmennus ja kestää 16 viikkoa. Valmennukseen kuuluu tehtäviä, äänitteitä ja jokaisen matka on tietysti uniikki. Tietyn aiheen parissa ollaan kaksi viikkoa, mikä on kyllä hyvä aika. Itselle jää tehtäväksi rytmittää aika. Suosittelen itse tekemään pikkuhiljaa, osa aiheista voi vaatia aikaa tai asiaan palaamista.
Olen piirtänyt liikennevaloja, kysynyt kysymyksiä, etsinyt niihin vastauksia. Saanut rauhaa.. Välillä olen tuskaillut ja hermoillut, mutta eihän mikään muutos helpolla tule. Minulla ainakaan.
Tehtäviä tehdessä nopeasti myönsin ääneen, aikasyöppöni on some. Ei se mikään salaisuus ole. Tietysti sen taakse piiloutuu raadollinen asia, olen yksinäinen. Haen somesta juttuseuraa, selaan mitä muut tekee ja samalla oma elämä lipuu ohi. Joten nyt tartun siihen. Jonkun aikaa jo ollut puhelimessa laskuri, joten siinä näkyy käytetty aika ja voin asettaa tavoitteita.
Joten hyvin nopeasti minulle tämä valmennus alkoi tuomaan konkreettisia asioita, mitä haluan muuttaa. Toki olen tiennyt näitä asioita, mutta nyt ne tulee eteen ja voin joko sulkea silmäni tai muuttaa jotain. En jaksa enää olla nukuksissa, joten teen muutoksia askel kerrallaan.
Käy kurkkaamassa Kristan sivut, suosittelen lämpimästi ja aidosti valmennusta joka kurkkaa pintaa syvemmälle.
-Laura
Instagram
Facebook
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
torstai 17. tammikuuta 2019
Humppaa ja hassuja rintaliivejä!
Hassu otsikko mutta hyvin tätä päivää kuvaava!
Innoistuin tänään allasjumppaan, mikä meni puolilta päivin. Tiistaina kävin circuit allasjumpassa ja oli hyvä meno, hyvät biisit ja tekemisen meininki. Tosin söin sille päivää liian vähän, join todella liian vähän ja eilen ei sitten ollutkaan tekemisen meinkin. Mutta tänään, hyvin nukutun yön jälkeen oli virtaa!
Menin siis uimaan kahdeltatoista alkavaan jumppaan, tai siis jumppaamaan. Mukaan lähti pojan jalkapalloharrastuksen kautta tutuksi tullut äiti, ei tarvinnut ihan yksin mennä! Altaalla ei ollut meidän sinne mennessä juuri ketään, mutta annas olla.. kohta paikalle saapui sankoin joukoin vanhempaa väkeä. miehet toiseen reunaan ja naiset toiseen reunaan, me siinä välissä. Ja kaiuttimista kajahti valssit ja karjalasta heilin minä löysin soi vieläkin päässä! Jumppa ei ollut ihan niin nopeatempoinen mutta kyllähän siinäkin jalka nousi.
Uinnin ja saunomisen jälkeen pukiessa aloin sitten tutkimaan, miksi rintaliivit tuntuu niin hassulle. Mulla on niissä ollut semmoinen jatkopala. Joskus on tarvinnu lisää tilaa.. No otin sen pois kokonaan ja kas kummaa, istuivat täydellisesti.
Kotona aloin tutkia sitten toppia mikä oli päällä, sehän roikkui!
Sitä kun paino laskee pikkuhiljaa, ei niin nopeasti silmä ehdi mukaan muutoksiin. Ja kun vaa'allakaan en käy joka viikko. Mutta vaatteista nyt näkyy ja voi mikä fiilis! Tekis mieli hehkuttaa kaikille. Että vaikka eilen oli kaikki ihan paskaa, oli tosi huono olo edellispäivän syömisten ja juomisten, tai niiden puutteiden vuoksi, niin tänään oli tosi hyvä päivä. Ja siinä se juju on, jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Sinä valitset suunnan. Aina ei mene putkeen, mutta joskus menee.
-Laura
Instagram : www.intagram.com/melkeinpuoletminusta
Facebook :www.facebook.com/melkeinpuoletminusta
Innoistuin tänään allasjumppaan, mikä meni puolilta päivin. Tiistaina kävin circuit allasjumpassa ja oli hyvä meno, hyvät biisit ja tekemisen meininki. Tosin söin sille päivää liian vähän, join todella liian vähän ja eilen ei sitten ollutkaan tekemisen meinkin. Mutta tänään, hyvin nukutun yön jälkeen oli virtaa!
Menin siis uimaan kahdeltatoista alkavaan jumppaan, tai siis jumppaamaan. Mukaan lähti pojan jalkapalloharrastuksen kautta tutuksi tullut äiti, ei tarvinnut ihan yksin mennä! Altaalla ei ollut meidän sinne mennessä juuri ketään, mutta annas olla.. kohta paikalle saapui sankoin joukoin vanhempaa väkeä. miehet toiseen reunaan ja naiset toiseen reunaan, me siinä välissä. Ja kaiuttimista kajahti valssit ja karjalasta heilin minä löysin soi vieläkin päässä! Jumppa ei ollut ihan niin nopeatempoinen mutta kyllähän siinäkin jalka nousi.
Uinnin ja saunomisen jälkeen pukiessa aloin sitten tutkimaan, miksi rintaliivit tuntuu niin hassulle. Mulla on niissä ollut semmoinen jatkopala. Joskus on tarvinnu lisää tilaa.. No otin sen pois kokonaan ja kas kummaa, istuivat täydellisesti.
Kotona aloin tutkia sitten toppia mikä oli päällä, sehän roikkui!
Sitä kun paino laskee pikkuhiljaa, ei niin nopeasti silmä ehdi mukaan muutoksiin. Ja kun vaa'allakaan en käy joka viikko. Mutta vaatteista nyt näkyy ja voi mikä fiilis! Tekis mieli hehkuttaa kaikille. Että vaikka eilen oli kaikki ihan paskaa, oli tosi huono olo edellispäivän syömisten ja juomisten, tai niiden puutteiden vuoksi, niin tänään oli tosi hyvä päivä. Ja siinä se juju on, jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Sinä valitset suunnan. Aina ei mene putkeen, mutta joskus menee.
-Laura
Instagram : www.intagram.com/melkeinpuoletminusta
Facebook :www.facebook.com/melkeinpuoletminusta
perjantai 11. tammikuuta 2019
Terveystarkastus!
Kävin vähän ennen joululomia verikokeissa yhteistyön merkeissä! Olen ollut tästä yhteistyöstä erityisen innoissani, koska tämän avulla pääsin kurkistamaan tarkemmin, miten voin.
Pääsin yhteistyöhön Puhti nimisen Suomalaisen yrityksen kanssa ja testaamaan heidän palveluaan. Ja voin sanoa rehellisesti, että voin suositella. Todella helppoa, vaivatonta ja nopeaa.
Verikokeillahan saa todella suorat faktat, miten kroppa voi. Testit voi tilata tässä tapauksessa itselle ilman lääkärin lähetettä. Puhti toimii jo 27 paikkakunnalla, joten kattavasti on tarjontaa ympäri Suomen! Testit valitaan heidän sivujen kautta, vaihtoehtoja on useita. Voit valita valmiin paketin tai rakentaa oman testipaketin. Itse kävin verikokeissa Oulussa, ja valitsin liikkujan terveyspaketin. Tämä paketti on kyllä erittäin kattava. Minua kiinnosti erityisesti varastorauta sekä vitamiinitasot. Toki jännitin kaikkia arvoja, en muista milloin viimeksi olisi otettu kattavat verikokeet.
Lunastin tuotteen Puhdin sivuilta ja sain sähköpostiini hyvin selkeät ohjeet. Varasin ajan yhteistyössä Puhdin kanssa toimivaan SYNLAB- toimipisteeseen muutaman päivän päähän. Valmistauduin kokeisiin ohjeiden mukaan, eli paastosin 12h ennen aikaa. Verikokeet oli nopeasti otettu, hoitaja oli todella mukava ja kaikin puolin kaikki oli äärettömän sujuvaa.
Koetulokset valmistuivat nopeasti ja sain käydä lukemassa ne omilta puhti - sivuilta. Siellä oli tulokset selkokielellä, ei tarvinnut arvailla mitään tai tulkita googlen avulla. Mikäli jossain olisi jotain häikkää, tulokset saa lääkärikäynnille mukaan. Puhti- sivuilta löytyy muuten tosi kattavasti myös faktatietoa vitamiineista ja yleisesti terveysasioista, suosittelen lukemaan!
No miten sitten voin, hyvin! Olin ihan yllättynyt, miten vähän säädettävää arvoissa on! D-vitamiinia rupesin syömään, se oli alakanttiin. Varastorauta on viitearvoissa mutta sitä voisi hieman nostaa. Pääpiirteittäin kuitenkin, kaikki mallillaan! Hyvillä mielin töppöstä toisen eteen.
Suosittelen lämpimästi.
-Laura
tiistai 8. tammikuuta 2019
Patukka jalkojen väliin!
Hellou, pitkästä aikaa! Blogissa ollut hiljaisempi kausi, elämässä on ollut kaikenlaista mylläkkää. Olen tasoitellut pulssia ja lomaillut, miettinyt tätä juuri vaihtunutta vuotta. Ja ollut vaan. Ihan parasta!
No eilen blogi tuli niin voimallisesti mieleen, että tiesin, on aika alkaa kirjoittelemaan. Kyllähän blogi on toki pyörinyt mielessä usein, mutta kaiken alkuvauhdin jälkeen, pieni jarrutus oli hyväksi.
Kävin lomalla lasten kanssa uimassa, 6- ja 7- vuotiaan kanssa se on enemmän lillumista kuin kuntoilua. Joskin sain vähän uitua lapsista huolimatta. Yritin uida karkuun, mutta ne perhanat ui kiinni! Siinä lähtiessä uinnin jälkeen kotiin, nappasin vesijumppalapun. En mitenkään tosimielellä, mutta toin kuitenkin kotiin asti. Viikon se lappu pyöri milloin missäkin, meinasin työntää roskiinkin pariin otteeseen.
Eilen sitten iski, jos illalla menee 18 tai 19 aikaan vesijumppa, menen sinne. Lappu kouraan ja kappas, klo 19.00 ohjattu jumppa! Ja musiikilla. Touhuilin siinä kotihommia, laitoin iltaruoan joka jysähti jalkoihin asti. Kaveri tuli käymään ja siinä kahvitellessa aloin vilkuilla kelloa. Jaksaisinko lähteä.. 18.20 pomppasin ylös, jos meinaisin 19 altaaseen, pitäisi alkaa touhumaan. Varsinkin kun pitäisi käydä ensin postissa. Lapoin kassiin välttämättömät varusteet ja kiirehdin autolle. Auto tietysti ankkajäässä. Olen jo kaksi jääskrapaa rikkonut joten varovaisesti nylkytin jäätä ikkunoista ja vilkuilin kelloa. 18.35 kaarroin kaupan pihaan ja laukkasin sisään, lähtevä paketti koodilla lokeroon ja postijonoon. Tapailin taskuja ja huomasin, lompakko autossa. Loikkasin autolle ja takaisin sisään, ettei jonopaikka kerkeäisi mennä. Siinähän tuli otettua alkulämmöt! Täytyy sanoa, että jonosta huolimatta, en ole koskaan saanut niin nopeasti pakettia postista. Kiirehdin autolle ja olin 18.45 uimahallin pihalla. Kiitos lyhyet välimatkat! Uimahallin pihassa tajusi, että sekä uimalippu että alennukseen oikeuttava opiskelijapaperi, molemmat on kotona. No kerran täällä vaan eletään, maksoin käteisellä ja kiireesti pukukoppiin, vaatteet pois ja suihkuun. Olin niin ripeästi menossa altaalle, että piti tarkistaa oliko uimapuku päällä. Olihan se ja eikun altaaseen. Ja 18.57 olin vedessä!
Ja olipahan paljon porukkaa. Ja kaikenikäisiä! Positiivinen yllätys, kun en ole ennen käynyt. Ohjaaja jakoi vaahtomuovipatukoita ja jumppa sai alkaa. Ja voi kuinka mulla oli hauskaa. Hymyilin itselleni, musiikille ja ohjaajan innostukselle. Kun ohjaaja kajautti, "ja sitten patukka jalkojen väliin", tyrskähdin ääneen kun katsoin vieressä olevien mummojen ilmeitä ja nauruja. Kyllä jaettu hymy on paras hymy!
30min jumppa meni nopeasti, uin päälle vielä parikymmentä minuuttia ja nautin! Uinnin päälle istuin höyrysaunassa ja olin vaan. Ei hullumpi ensimmäinen arkipäivä!
-Laura
Ps. Aloitin eilen Unelma elämä todeksi- valmennuksen! Siitä lisää myöhemmin.
*Instagram
*Facebook
No eilen blogi tuli niin voimallisesti mieleen, että tiesin, on aika alkaa kirjoittelemaan. Kyllähän blogi on toki pyörinyt mielessä usein, mutta kaiken alkuvauhdin jälkeen, pieni jarrutus oli hyväksi.
Kävin lomalla lasten kanssa uimassa, 6- ja 7- vuotiaan kanssa se on enemmän lillumista kuin kuntoilua. Joskin sain vähän uitua lapsista huolimatta. Yritin uida karkuun, mutta ne perhanat ui kiinni! Siinä lähtiessä uinnin jälkeen kotiin, nappasin vesijumppalapun. En mitenkään tosimielellä, mutta toin kuitenkin kotiin asti. Viikon se lappu pyöri milloin missäkin, meinasin työntää roskiinkin pariin otteeseen.
Eilen sitten iski, jos illalla menee 18 tai 19 aikaan vesijumppa, menen sinne. Lappu kouraan ja kappas, klo 19.00 ohjattu jumppa! Ja musiikilla. Touhuilin siinä kotihommia, laitoin iltaruoan joka jysähti jalkoihin asti. Kaveri tuli käymään ja siinä kahvitellessa aloin vilkuilla kelloa. Jaksaisinko lähteä.. 18.20 pomppasin ylös, jos meinaisin 19 altaaseen, pitäisi alkaa touhumaan. Varsinkin kun pitäisi käydä ensin postissa. Lapoin kassiin välttämättömät varusteet ja kiirehdin autolle. Auto tietysti ankkajäässä. Olen jo kaksi jääskrapaa rikkonut joten varovaisesti nylkytin jäätä ikkunoista ja vilkuilin kelloa. 18.35 kaarroin kaupan pihaan ja laukkasin sisään, lähtevä paketti koodilla lokeroon ja postijonoon. Tapailin taskuja ja huomasin, lompakko autossa. Loikkasin autolle ja takaisin sisään, ettei jonopaikka kerkeäisi mennä. Siinähän tuli otettua alkulämmöt! Täytyy sanoa, että jonosta huolimatta, en ole koskaan saanut niin nopeasti pakettia postista. Kiirehdin autolle ja olin 18.45 uimahallin pihalla. Kiitos lyhyet välimatkat! Uimahallin pihassa tajusi, että sekä uimalippu että alennukseen oikeuttava opiskelijapaperi, molemmat on kotona. No kerran täällä vaan eletään, maksoin käteisellä ja kiireesti pukukoppiin, vaatteet pois ja suihkuun. Olin niin ripeästi menossa altaalle, että piti tarkistaa oliko uimapuku päällä. Olihan se ja eikun altaaseen. Ja 18.57 olin vedessä!
Ja olipahan paljon porukkaa. Ja kaikenikäisiä! Positiivinen yllätys, kun en ole ennen käynyt. Ohjaaja jakoi vaahtomuovipatukoita ja jumppa sai alkaa. Ja voi kuinka mulla oli hauskaa. Hymyilin itselleni, musiikille ja ohjaajan innostukselle. Kun ohjaaja kajautti, "ja sitten patukka jalkojen väliin", tyrskähdin ääneen kun katsoin vieressä olevien mummojen ilmeitä ja nauruja. Kyllä jaettu hymy on paras hymy!
30min jumppa meni nopeasti, uin päälle vielä parikymmentä minuuttia ja nautin! Uinnin päälle istuin höyrysaunassa ja olin vaan. Ei hullumpi ensimmäinen arkipäivä!
-Laura
Ps. Aloitin eilen Unelma elämä todeksi- valmennuksen! Siitä lisää myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)