No eilen blogi tuli niin voimallisesti mieleen, että tiesin, on aika alkaa kirjoittelemaan. Kyllähän blogi on toki pyörinyt mielessä usein, mutta kaiken alkuvauhdin jälkeen, pieni jarrutus oli hyväksi.
Kävin lomalla lasten kanssa uimassa, 6- ja 7- vuotiaan kanssa se on enemmän lillumista kuin kuntoilua. Joskin sain vähän uitua lapsista huolimatta. Yritin uida karkuun, mutta ne perhanat ui kiinni! Siinä lähtiessä uinnin jälkeen kotiin, nappasin vesijumppalapun. En mitenkään tosimielellä, mutta toin kuitenkin kotiin asti. Viikon se lappu pyöri milloin missäkin, meinasin työntää roskiinkin pariin otteeseen.
Eilen sitten iski, jos illalla menee 18 tai 19 aikaan vesijumppa, menen sinne. Lappu kouraan ja kappas, klo 19.00 ohjattu jumppa! Ja musiikilla. Touhuilin siinä kotihommia, laitoin iltaruoan joka jysähti jalkoihin asti. Kaveri tuli käymään ja siinä kahvitellessa aloin vilkuilla kelloa. Jaksaisinko lähteä.. 18.20 pomppasin ylös, jos meinaisin 19 altaaseen, pitäisi alkaa touhumaan. Varsinkin kun pitäisi käydä ensin postissa. Lapoin kassiin välttämättömät varusteet ja kiirehdin autolle. Auto tietysti ankkajäässä. Olen jo kaksi jääskrapaa rikkonut joten varovaisesti nylkytin jäätä ikkunoista ja vilkuilin kelloa. 18.35 kaarroin kaupan pihaan ja laukkasin sisään, lähtevä paketti koodilla lokeroon ja postijonoon. Tapailin taskuja ja huomasin, lompakko autossa. Loikkasin autolle ja takaisin sisään, ettei jonopaikka kerkeäisi mennä. Siinähän tuli otettua alkulämmöt! Täytyy sanoa, että jonosta huolimatta, en ole koskaan saanut niin nopeasti pakettia postista. Kiirehdin autolle ja olin 18.45 uimahallin pihalla. Kiitos lyhyet välimatkat! Uimahallin pihassa tajusi, että sekä uimalippu että alennukseen oikeuttava opiskelijapaperi, molemmat on kotona. No kerran täällä vaan eletään, maksoin käteisellä ja kiireesti pukukoppiin, vaatteet pois ja suihkuun. Olin niin ripeästi menossa altaalle, että piti tarkistaa oliko uimapuku päällä. Olihan se ja eikun altaaseen. Ja 18.57 olin vedessä!
Ja olipahan paljon porukkaa. Ja kaikenikäisiä! Positiivinen yllätys, kun en ole ennen käynyt. Ohjaaja jakoi vaahtomuovipatukoita ja jumppa sai alkaa. Ja voi kuinka mulla oli hauskaa. Hymyilin itselleni, musiikille ja ohjaajan innostukselle. Kun ohjaaja kajautti, "ja sitten patukka jalkojen väliin", tyrskähdin ääneen kun katsoin vieressä olevien mummojen ilmeitä ja nauruja. Kyllä jaettu hymy on paras hymy!
30min jumppa meni nopeasti, uin päälle vielä parikymmentä minuuttia ja nautin! Uinnin päälle istuin höyrysaunassa ja olin vaan. Ei hullumpi ensimmäinen arkipäivä!
-Laura
Ps. Aloitin eilen Unelma elämä todeksi- valmennuksen! Siitä lisää myöhemmin.
Ihan loistavaa! Moni olisi jo useampaan kertaan kerennyt luovuttaa pienistä vastoinkäymisistä vesijumppamatkalla, iso hatunnosto tsemppauksesta sulle! Ja kiva, kun päivitit pitkästä aikaa :)
VastaaPoistaMahtava kirjoitus jälleen. Hyvä, Laura!💪👍
VastaaPoista