keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Torttu päivässä pitää pyllyn pyöreänä!

Eilen vietettiin Runebergin päivää, ja tuo pikkuinen torttu kirvoitti kaikennäköisiä ajatuksia sosiaalisessa mediassa. Oli jumppaohjeita tortun sulattamiseen, vertailua mitä voisit näiden kaloreiden edestä syödä ym. Krista Kohonen oli törmännyt samaan aiheeseen, ja oikeastaan siitä inspiroiduin tätä tekstiä kirjoittamaan.



Monesti huomaa, että kun tehdään elämäntaparemonttia, tai ollaan laihdutuskuurilla, kielletään kaikki herkut itseltä. Parsa huuleen ja menoksi. Kuitenkin hyvin harvalle tämä tyyli sopii. Itse olen huomannut, että totaalikieltäytyminen ei toimi pitkään minun kohdalla, vaan sen sijaan uusien tapojen opettelu toimii pitkälle katsottuna paremmin.

Olin taannoin valmennettavien pikkujouluissa, ja siinä lensi läppä; Huomenna kaikki sitten tuskailee tänään syötyjä herkkuja!". Meinasin lipsauttaa, etten minä ainakaan aikonut, mutta nielaisin sanani kakkupalan kanssa. Mutta jäin miettimään, toimiiko tosiaan itsensä ruoskiminen? Vai nauttisiko herkkuja sen mitä nauttii, ja menee salille koska haluaa, ei koska tuli syötyä kakkua? Toki, joillekin tämä voi toimia. Itse haluan löytää terveen suhteen ruokaan, ja ilon liikkumiseen. Eikä se onnistu ruoskimalla.

Toki on hyvä tiedostaa asioita, torttu päivässä todella pitää pyllyn pyörenä, mutta ei se herkuttelu silloin tällöin kaada maailmaa. Ja olen monesta lähteestä lukenut, että n.80% ruokavaliosta kun on kunnossa, ei se kaadu siihen 20% osaan. Kohtuus kaikessa, ja ääripäät hyvin harvoin toimii.

Ja kyllä, itse söin yhden tortun eilen.

Mitä mieltä sinä olet asiasta? Toimiiko sinulle herkkulakko vai tavoitteletko kultaista keskitietä? Jos tykkäsit postauksesta, arvostan jakoja jotta saadaan keskustelua aikaan.

-Laura





Follow my blog with Bloglovin

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tammikuun tulokset!

Lupailin instagramin puolella pitää kuukausittain vähän seurantaa, missä projektin suhteen mennään. Pysyy itsekin ruodussa, kun on suunnitelmaa ja toisaalta ei tule liian tiiviisti rumpattua puntarilla.

Tammikuussa otin lähtöpainon 1.päivä, sekä otin mitat. Olen useamman kerran harmitellut, etten tajunnut heti alussa ottaa mittoja. Mutta näillä mennään. Jatkossa katson tilanteen siis kuun viimeinen päivä, ja kerron missä mennään.

Sorruin puolessa välissä kuukautta vaa'alle, ja meinasin pyörtyä järkytyksestä! Paino oli noussut. Työnsin kiireesti puntarin kaappiin ja päätin unohtaa koko asian. Vaikka noussut paino aika usein pyöri mielessä, en sortunut vaakaan enää. Kuun viimeinen päivä otin aamupainon, joka oli alkukuuhun verrattuna 0,3kg plussalla. Ärsytti, tympi ja ketutti. Mutta hetkessä fiilis muuttui, kun otin mitat!


Mitoista oli hävinnyt:

  • lantio -3cm
  • rinnanympärys -3cm
  • vyötärö -2cm
  • pohje -1cm
  • reisi -7cm
Siis kuukaudessa! Jalat on tuntuneet erilaisilta, tiiviimmiltä. Mutta silti, olin aivan huuli pyöreänä. Tässä huomaa, että pelkkää vaakaa ei kannata tuijottaa. Kannattaa ottaa mittoja ja kuvia. Helmikuun lopussa ajattelin, ottaa kuvia kropasta. Omalle peilikuvalle sokaistuu, joten kuvista voisi jo nähdä jotain muutosta. 

Ensi viikolle on ohjelmassa pitkästä aikaa kuntosalia, jo rutiiniksi muodostunutta vesijumppaa ja ruokailuun keskittymistä. Flunssa taitaa mennä nopsaa ohi, mutta kevyesti kuitenkin liikkeelle, ettei tule takapakkia. 

Ihanaa viikkoa kaikille <3

-Laura


Follow my blog with Bloglovin