Pullukka treenaa!

Eilen oli treenipäivä ja Markon treenien jälkeen ei edes sormi eilen liikkunut, joten kirjoittelu jäikin tälle päivää! Ei vaiskaan, hengissä ollaan ja fiilis on hyvä!

Alunperin en meinannut oikeasti lähteä salille. Meinasin, että käyn lenkillä ja vähän uimahallissa lillumassa. Kohta huomasin, että vedän jumppatrikoita jalkaan ja kyykkään salilla. Vaikka olen liikkunut suhteellisen vähän koko elämäni aikana, olen ollut sellainen varusteurheilija. Löysin kaapista salille soveltuvat kengät ja muut vermeet hikinauhoja myöten. Kengistä piti kirjaimellisesti pyyhkiä pölyt pois, mutta hyvin solahtivat jalkaan.

No olen vuosien varrella myöskin käynyt useammalla salilla lyhyen aikaa treenaamassa milloin milläkin tyylillä. Olen repinyt itseni tapoksiin kahvakuula- tunnilla ja pelännyt, että kahva irtoaa otteesta ja teilaa mennessään puolet jumppaajista. Olen hävennyt itseäni, tuskaillut ja pyörinyt laitteiden ympärillä kysymysmerkkinä. Kerran jopa kuulin pukuhuoneessa supinaa, että miksi nuo läskit täällä käy, nehän on aina läskejä. Ja kyllähän nämä kirpaisee vaikka miten ajatteleekin, niitä kahta aivosolua mitä tälläisten ihmisten päässä liikkuu..

Mutta nyt on siis käyty Classic gym- salilla LuomuPt:n ohjauksessa. Käyn kaksi kertaa viikossa ja Markolla on sellainen hauska tyyli, että se vaihtaa liikkeitä aika usein joten aina saa mennä pelko perseessä, että millaisessa kolmiloikassa nyt kyykätään tai roikutaan.
Mä olen ihmisenä sellainen, että haluan mieluusti nähdä tulevaan ja ennustaa pikkuisen kaikkea. Silleen, että saa lietsottua itsensä varmasti sopivaan paniikkiin. Mutta nyt joko tehdään samaa kuin viime kerralla tai ei, muusta ei tiedä varmaksi kuin että liikuttua tulee.

Salille menen aina melko neutraalilla fiiliksellä, en mitenkään innosta puhkuen ainakaan vielä. Sitten eka kierros on sellainen mitä p*askaa tämä on ja miksi olen täällä. Toinen kierros alkaa tuntua ihan kivalle, tulee hiki ja hetkittäin tulee sellainen epäilys, että onko tämä ihan kivaakin jopa. Kolmas kierros on sitten jo sellainen, ei kai tähän pysty KUKAAN! Ja silloin on pt:n tsemppi tärkeää! En edes valehtele jos sanon, että en tekisi puoliakaan määristä yksin mitä teen ohjattuna. Ja voin kertoa, että lihakset on ollu kipeenä ja pahimpina päivinä on pitäny käydä mitä eriskummallisempien asentojen kautta istumaan, ettei muka kävis niin kipeää. Eihän se tietysti mitään ole auttanut mutta lapsia se on naurattanut! Ja vielä ainakin näköjään meitäkin pt:n kanssa naurattaa!

-Laura

Ps. Klikkaa instassa seurantaan melkein puolet minusta- tili! Tulossa ensiviikolla yhteistyöasiaa 👍
Olen hurjan otettu, miten moni on käynyt täällä lukemassa. Laitelkaahan myös kommentteja ja ajatuksia tulemaan.