Näytetään tekstit, joissa on tunniste classic gym. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste classic gym. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. lokakuuta 2018

1kk tilanne katsaus+ yhteistyö!

Ensimmäinen kuukausi on vierähtänyt leppoisasti ja nopeasti! No okei, aina ei ole ollut kovin leppoisaa ja hiki on virrannut, mutta nopeasti kuukausi meni! Lihaksissa on tuntunut tekeminen ja syömistä on harjoiteltu.

Tänään oli taas treenit Classic gym- salilla Luomu Pt:n kanssa ja ensimmäisenä sain kiivetä puntarille. Sehän on kotona piilotettu, joten pikkuisen jännitti olisiko paino lähtenyt jo alaspäin. Muutamasti tuossa välissä on jo katsottu painoa ja se on heilunut plussalla ja miinuksella. Kotona olin jo takamusta taputellut, hiukan se tuntui erilaiselta mutta mistä sitä tietää.. Kun tarpeeksi itseään silittelee, tuntuuhan sitä erilaiselta! Mutta tänään lukemat jäi NELJÄ KILOA MIINUKSELLE! En voi kuvailla miten kevyt fiilis mulla nyt on! Tästä saa hyvää boostia jatkaa samaan malliin touhuja.

Mutta nyt seuraavaan asiaan. Vihjailin jo viime viikolla, että luvassa on yhteistyöasiaa! Ensinnäkin olen aivan tosi ylpeä, että saan tehdä yhteistyötä juuri tämän firman ja näiden ihmisten kanssa.

Ensimmäinen yhteistyökumppani on Classic Gym- kuntosali! Ja Classic Gym- Oulu tarjoaa teille lukijoille -20% alennuksen kuukausikortista! Alennus koskee uusia sopimuksia ja alennuksen saat koodilla laura20. Kuntosali löytyy tosiaan Oulusta ja käyn itse siellä treenaamassa. Salilla on mukava ja leppoisa tunnelma, salilla treenaa niin ammattilaisia kuin aloittelijoita! Tällä salille et maksa liittymismaksuja eikä tarvitse sitoutua loppu elämäksi.



Kulkukortilla pääsee kulkemaan maanantaista sunnuntaihin 05-24, tuossa välissä voi vaikka nukahtaa.  Käytössä olevat laitteet löydät täältä. Omia suosikkeja on alakerran työntökelkka ja pitkä suora missä voi harppoa kyykkyjä! Tule nykimään hihasta jos näet minut salilla, treenikaveriksikin saa lähteä!

-Laura

*instagram: melkein puolet minusta
*sähköposti: melkeinpuoletminusta(@)gmail.com (poista sulkeet)

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Raketit mukana salilla!

Kävin eilen lasten kanssa salilla. Menomatkalla juteltiin miten salilla tulisi käyttäytyä, mikä olisi sopivaa toimintaa siellä ja miten muita tulisi huomioida. Kun poikani kysyi, onko siellä liaaneja missä voisi roikkua, mietin mielessäni että elämästä ei ainakaan puutu jännitystä!

Classic gym:lla oli avoimet ovet ja paikalla oli siis muutama muukin. Aulassa vielä mietin, että miksi ihmeessä läksin kahden raketin (= lapsien) kanssa salille! Olen siellä oman mukavuusalueeni ulkopuolella reilusti ja kaiken huipuksi olen ensimmäistä kertaa salilla ilman pt:n tukea. Jäisikö meidän jälkeen muuta kuin savuavat rauniot? No aulassa kun jo oltiin, ei auttanut enää perääntyä. Pukuhuoneen kautta salin puolelle ja matkalla poikani tuumaili, ompa kiva että täällä on tämmöinen discomusiikki!

Mennessä yritin sivusilmällä vilkuilla muita salilla olijoita häiritsikö heitä lasten läsnäolo, mutta kaikki olivat keskittyneitä omaan tekemiseen, enkä sitten alkanut haastattelemaan ketään. Peräkanaa lasten kanssa painelimme alakertaan ja aloimme jonossa harppomaan kyykkyjä. Pian tieysti lapset löysivät kilpailuvietin ja jännittyneenä odotin alkaisiko kohta sali raikamaan. Ilmeisesti kuitenkin heilläkin oli tekemistä kyykyissä, ja tilanne pysyi rauhallisena. Hyvä näin, itse kun puuskutin kyykkyjen parissa.


Touhuilimme treenin hyvässä tahdissa ja jos meinasin väsyä, lapset laittoivat vauhtia. Minikokoisia valmentajia siis hekin. Lopuksi hörpittiin vettä ja venyteltiin, kaikinpuolin mukavat treenit vaikka aika jännät! Ja kuntosalikin jäi pystyyn, käy vaikka katsomassa!

-Laura

* Instagram: melkein puolet minusta
* Sähköposti: melkeinpuoletminusta(@)gmail.com (poista sulkeet..)

torstai 18. lokakuuta 2018

Pullukka treenaa!

Eilen oli treenipäivä ja Markon treenien jälkeen ei edes sormi eilen liikkunut, joten kirjoittelu jäikin tälle päivää! Ei vaiskaan, hengissä ollaan ja fiilis on hyvä!

Alunperin en meinannut oikeasti lähteä salille. Meinasin, että käyn lenkillä ja vähän uimahallissa lillumassa. Kohta huomasin, että vedän jumppatrikoita jalkaan ja kyykkään salilla. Vaikka olen liikkunut suhteellisen vähän koko elämäni aikana, olen ollut sellainen varusteurheilija. Löysin kaapista salille soveltuvat kengät ja muut vermeet hikinauhoja myöten. Kengistä piti kirjaimellisesti pyyhkiä pölyt pois, mutta hyvin solahtivat jalkaan.

No olen vuosien varrella myöskin käynyt useammalla salilla lyhyen aikaa treenaamassa milloin milläkin tyylillä. Olen repinyt itseni tapoksiin kahvakuula- tunnilla ja pelännyt, että kahva irtoaa otteesta ja teilaa mennessään puolet jumppaajista. Olen hävennyt itseäni, tuskaillut ja pyörinyt laitteiden ympärillä kysymysmerkkinä. Kerran jopa kuulin pukuhuoneessa supinaa, että miksi nuo läskit täällä käy, nehän on aina läskejä. Ja kyllähän nämä kirpaisee vaikka miten ajatteleekin, niitä kahta aivosolua mitä tälläisten ihmisten päässä liikkuu..

Mutta nyt on siis käyty Classic gym- salilla LuomuPt:n ohjauksessa. Käyn kaksi kertaa viikossa ja Markolla on sellainen hauska tyyli, että se vaihtaa liikkeitä aika usein joten aina saa mennä pelko perseessä, että millaisessa kolmiloikassa nyt kyykätään tai roikutaan.
Mä olen ihmisenä sellainen, että haluan mieluusti nähdä tulevaan ja ennustaa pikkuisen kaikkea. Silleen, että saa lietsottua itsensä varmasti sopivaan paniikkiin. Mutta nyt joko tehdään samaa kuin viime kerralla tai ei, muusta ei tiedä varmaksi kuin että liikuttua tulee.


Salille menen aina melko neutraalilla fiiliksellä, en mitenkään innosta puhkuen ainakaan vielä. Sitten eka kierros on sellainen mitä p*askaa tämä on ja miksi olen täällä. Toinen kierros alkaa tuntua ihan kivalle, tulee hiki ja hetkittäin tulee sellainen epäilys, että onko tämä ihan kivaakin jopa. Kolmas kierros on sitten jo sellainen, ei kai tähän pysty KUKAAN! Ja silloin on pt:n tsemppi tärkeää! En edes valehtele jos sanon, että en tekisi puoliakaan määristä yksin mitä teen ohjattuna. Ja voin kertoa, että lihakset on ollu kipeenä ja pahimpina päivinä on pitäny käydä mitä eriskummallisempien asentojen kautta istumaan, ettei muka kävis niin kipeää. Eihän se tietysti mitään ole auttanut mutta lapsia se on naurattanut! Ja vielä ainakin näköjään meitäkin pt:n kanssa naurattaa!


-Laura


Ps. Klikkaa instassa seurantaan melkein puolet minusta- tili! Tulossa ensiviikolla yhteistyöasiaa 👍
Olen hurjan otettu, miten moni on käynyt täällä lukemassa. Laitelkaahan myös kommentteja ja ajatuksia tulemaan.




perjantai 12. lokakuuta 2018

Kuka minä olen?

Nyt kun kerran aloitettiin, niin voisi olla hyvä kertoa kuka olen.

Olen 32- vuotias kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Lapset on 7- ja 6- vuotiaat ja ehkä viimein täällä nukutaan täysiä öitä jos vaan itse älyää mennä nukkumaan! Tällä hetkellä opiskelen puutarhuriksi monimuoto-opiskeluna. Asun Oulun kupeessa, Haukiputaalla.

Voisi sanoa, että olen kamppailut koko aikuisikäni painon kanssa. Olen aina pitänyt itseäni lihavana, joskin nyt kun katson esimerkiksi ylioppilaskuvia, voin todeta olleeni väärässä. En ole aina ollut lihava, mutta nyt olen. Ja mieli on siitä hassu kampe, en näe itseäni peilistä katsottuna niin isokokoisena mitä olen. Viime vuosina olen oppinut pitämään itseäni kauniina ylipainosta huolimatta. Kuitenkin tajuan, että nyt on muutoksen aika!

Taustaa sen verran, että olen jojoillut painon kanssa pitkään. Olen kokeillut cambridge- kuurin, jolla muuten mieheni pudotti 30kg neljässä kuukaudessa ja hänellä paino on pysynytkin poissa. Olen laskenut painonvartijoiden pisteitä, hurrannut go fat go:n nimeen ja punninnut ruokia. Olen ollut pitkäänkin ilman herkkuja ja hypännyt salilla, lenkillä ja uimassa. Kiloja on tippunut muutamasta kilosta useisiin kymmeniin. Aina jossain vaiheessa on kuitenkin tullut painon kanssa jumi tai olen pitkästä aikaa syönyt herkkuja, repsahtanut siihen ja lopettanut koko homman. Näin on käynyt aina, koska en ole tehnyt pysyviä muutoksia vaan hakenut oikotietä onneen.

Viime kuun puolella, syyskuussa silmiini sattui facebookissa LuomuPt Markon teksti muurista ja se teksti kolahti niin, että siltä istumalta laitoin viestiä ja kerroin tilanteestani. No Marko pyysi käymään toimistolla ja siitä homma sitten lähti. Itse meinasin vähän vielä miettiä ja tuumia, mutta kohta huomasin, että ne jäi välistä ja alettiin touhuamaan. Parasta tässä on se, että mun ei yksin tarvi miettiä mitä teen ja miten teen, ennenkaikkea saan vauhtia valmentajasta!

Hommat on siis aivan alussa! On jo ehditty treenailla Classic Gym- salilla, lihakset on huutaneet hoosiannaa ja olen mielessäni kironnut kaikki miehestäni valmentajaan saakka. Kuitenkin päällimmäisenä tunteena on ollut ylpeys, pystyn tähän ja saan muutoksen aikaan! Ja jollain tapaa kipu on ollut mahtavaa, olen elossa!