Monesti huomaa, että kun tehdään elämäntaparemonttia, tai ollaan laihdutuskuurilla, kielletään kaikki herkut itseltä. Parsa huuleen ja menoksi. Kuitenkin hyvin harvalle tämä tyyli sopii. Itse olen huomannut, että totaalikieltäytyminen ei toimi pitkään minun kohdalla, vaan sen sijaan uusien tapojen opettelu toimii pitkälle katsottuna paremmin.
Olin taannoin valmennettavien pikkujouluissa, ja siinä lensi läppä; Huomenna kaikki sitten tuskailee tänään syötyjä herkkuja!". Meinasin lipsauttaa, etten minä ainakaan aikonut, mutta nielaisin sanani kakkupalan kanssa. Mutta jäin miettimään, toimiiko tosiaan itsensä ruoskiminen? Vai nauttisiko herkkuja sen mitä nauttii, ja menee salille koska haluaa, ei koska tuli syötyä kakkua? Toki, joillekin tämä voi toimia. Itse haluan löytää terveen suhteen ruokaan, ja ilon liikkumiseen. Eikä se onnistu ruoskimalla.
Toki on hyvä tiedostaa asioita, torttu päivässä todella pitää pyllyn pyörenä, mutta ei se herkuttelu silloin tällöin kaada maailmaa. Ja olen monesta lähteestä lukenut, että n.80% ruokavaliosta kun on kunnossa, ei se kaadu siihen 20% osaan. Kohtuus kaikessa, ja ääripäät hyvin harvoin toimii.
Ja kyllä, itse söin yhden tortun eilen.
Mitä mieltä sinä olet asiasta? Toimiiko sinulle herkkulakko vai tavoitteletko kultaista keskitietä? Jos tykkäsit postauksesta, arvostan jakoja jotta saadaan keskustelua aikaan.
-Laura
Follow my blog with Bloglovin
Hei! Olen kanssasi samaa mieltä. Olen nyt pudottanut painoa n. 45 kg.. Vielä on jäljellä.. Jos normaalipainoon niin n. 30 kg.. Olen muuttanut elämäntapojani, mutta en ole kieltäytynyt herkuista.Syön silloin tällöin herkkuja, en joka päivä. Jatketaan��
VastaaPoistaVau! Mä niin inspiroidun näistä muutoksista, mitä moni jo tehnyt :) Ehdottomasti jatketaan!
PoistaNyt vasta luin blogiasi.. Täytyy tutustua lisää..joten en tiedä, että onko sulle jo tuttu kirja.. kuuntelin juuri äänikirjaa ja sitä suosittelen kaikille, jotka ovat muuttamassa elämäntapojaan.. Jenny Belitz-Henriksson:uuteen nousuun.. Löydä energisempi elämä! Sain paljon ajateltavaa!
PoistaOlen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi! Itselläni syntyi toimiva suhde ruokaan vasta siinä kohtaa, kun tajusin tehdä eron arkisen perussyömisen ja sillointällöisen herkuttelun välillä. Eli kun normaali, päivittäinen ruoka on järkevää, niin voi ihan hyvällä omallatunnolla syödä joskus sen runebergintortun – olen itse syönyt niitä kaksi viikon sisään ja kun olen käynyt salilla, ei ole ollut mielessä tortun sulattelu vaan se, että liikkuminen tuo hyvän mielen. Kuurit ja lakot eivät kerta kaikkiaan ole kestävä tapa pysyä hyvässä kunnossa, vaan pitäisi pyrkiä juurikin kestäviin uusiin tapoihin, kuten kirjoitit.
VastaaPoistaJuuri näin, monesti se kultainen keskitie on juuri paras kun tekee elämäntapamuutosta. Erikseen sitten ne kisadieetit ym. joissa on kyseessä loppukiri tai lyhyen ajan muutos.
PoistaKommentoinkin jo edelliseen postaukseesi että olen pudottanut painoa noin 50 kg ja nyt jo menossa tässä painossa pysymisen aika. Enkä todellakaan usko herkkulakkoihin, silloin kun aloitin tämän elämäntapamuutoksen olin jonkin aikaa täysin herkuttomalla ja nykyisin pyrin siihen että viikonloppuna olisi se ns. karkkipäivä, mutta saattaa olla viikkoja että syön makeaa joka päivä, enkä pode siitä huonoa omaatuntoa. Enemmänkin uskon kohtuuteen kaikessa. Enkä myöskään ajattele että syötyäni herkkuja minun pitää mennä sinä päivänä harrastamaan liikuntaa tai että voin syödä herkkuja vain jos olen ollut treenaamassa
VastaaPoistaIhana kuulla näistä onnistumisista <3 Itse olen aiemmin vetänyt iltaisin järjettömiä määriä herkkuja, joten jos iltaisin menee joku viikko vaikka joka ilta se pieni suklaapatukka, on siinä silti hurja ero aiempaan. Itse kuitenkin pyrin siihen 2 herkkuiltaa viikossa.
PoistaNuorempana saatoin ensin aloittaa herkuttomalla ja jatkaa sitten myöhemmin kohtuudella. Nykyisin olen totenut, että haluan yrittää löytää sen kultaisen keskitien. Ikä on tuonut asiaan liikaa armollisuutta, joten minun tulisi rajata paremmin se, että mitä se keskitie olisi.�� Kuulun niihin, jotka syövät onnellisina, en harmittele syömääni. Reilu liikunnan määrä on auttanut siihen, että ei halua pilata liikunnan tuomia positiivisia muutoksia. Tällä hetkellä kroppa ei kestä mielilajejani, joten painoa pitäisi saada alas lähes pelkällä ruokavaliolla...siihen en meinaa löytää motivaatiota, koska haluaisin tehdä muutoksia liikunnan kera. Pelkkä ruokavaliolla olo ei nyt vaan inspiroi. Mistä löytäisin tähän alkuunpääsyn?
VastaaPoistaMitä lajeja et voi harrastaa? Löytyiskö joku uusi niiden rinnalle, jota kroppasi kestäisi?
Poista