sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kuinka päädyin näin isoksi?

Varmasti joku on jo kerennyt miettimään, kuinka tämmöinen 65kg ylipaino on päässyt syntymään. No lyhyesti jos vastaa, syömällähän se on kertynyt.

Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen ja ainahan niitä syitä löytyy. Paino saattaa heilahdella eri elämänvaiheissa, tuskin kukaan pysyy juuri samassa painossa koko ikäänsä. Mutta tämmöinen ylipaino ei tietystikkään ole mikään heilahdus vaan ihan kunnon paukku!

Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, olen aina ajatellut olevani lihava. Jossain vaiheessa tajusin, että NYT olen oikeasti lihava mutta aiemmin en ollut. No, syitä on tosiaan monia. Ehkä suurimmiksi nostaisin liikkumattomuuden sekä tunteisiin sidotun syömisen.

Liikunnasta en ole tykännyt koskaan, vaikka aina siitä tuli ihan kiva fiilis, olen aina joutunut pakottamaan itseni lenkille. Nyt yritän suhtautua liikuntaan neutraalisti, minun ei tarvitse rakastaa liikuntaa mutta liikuttava on. Ja ajan kanssa toivon löytäväni liikuntaan sellaisen suhteen, missä on hyvä olla.

Tunnesyöminen sen sijaan on vaikeampi tapaus. Sitä kun syö silloin kun surettaa, syö silloin kun naurattaa ja jos ei tunnu miltään, kannattaa varmuuden vuoksi silloinkin syödä. Jossain vaiheessa huomasin myös, että iltapainotteinen herkuttelu oli jo ihan tapa. Herkkuja ei tehnyt loppuvaiheessa enää mieli mutta sama se oli herkutella. Jossain vaiheessa karsin herkkujen määrää, silti söin suklaata joka ilta. Joskus joku kauhisteli, että oikeastiko joka ilta? Silloin meinasin ärtyä, millä muulla tämä leivinuunin kokoinen takamus olisi rakennettu? Ja tietysti hartaasti sitä on rakennettu.

Kun menin jännittyneenä Luomu pt:n juttusille, eniten jännitti tietysti se millaisen ruokavalion sieltä saa mukaan. En halunnut mitään ääridieettiä tai kitukuuria, niitä oli jo kokeiltu. Olin huojentunut kun muutoksia alettiin tekemään askel kerrallaan, herkkuja karsittiin totta kai ja kasviksia lisää. Ja nyt on opeteltu. Herkkuja saa maistella joka neljäs päivä. Ja täytyy myöntää, että kun viimeksi unohdin herkkupäivän, niin se yllätti minut itsenikin. Kuvittelin, että suklaat hyppii unissa ja viheltelee kaupassa! Mutta ehkä juju onkin siinä, ettei ole täyskielto. Toki en kuvittele, ettei koskaan enää tee mieli herkkuja. Ja joskus on ollut niin tiukka päivä, että on tehnyt mieli työntää kieli sokerikuppiin.

Yksi iso muutos minulle on myös se, että kotona en käy puntarilla. Olen saanut sen kanssa aina aikaisemmin melkoisen shown aikaan. Päätin aina, että kerta viikkoon saa riittää. Sitten aloin lipsua ja kurkkasin joka aamu, varmuuden vuoksi katsoin painoa myös illalla. Loikin puntarilla sitä tahtia, että siitä olisi saanut kuvattua melkoisen näytöksen.

Joten askel kerrallaan mennään tätä matkaa. Ja aion nauttia parhaani mukaan prosessista!

ps.Blogissa on käynyt mahtava kävijäliikenne, olisi kiva saada teiltä kommentteja ja ajatuksia!
Minut löydät myös instagramista: melkeinpuoletminusta - nimellä.

-Laura


11 kommenttia:

  1. Tsemppiä Laura! Meille jokaiselle tulee eteen niitä kuralammikoita, joihin kaadutaan *spläts*, mutta niistä noustaan ja jatketaan eteenpäin! Prosessi vaatii itsekuria ja sinnikkyyttä. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tärkeää ei ole miten monesti kaatuu vaan miten monesti nousee! Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Tsemppiä Laura ! Sun tarinasi on just kuin mun tarinani, tunnesyöppöydestä puntarilla ravaamiseen :) Seuraan kyllä tarinaasi innolla, mulla on syömätavoistani johtuen 50 kg ylipainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Kiva kun olet mukana seuraamassa :)

      Poista
  3. Tätä matkaa on mukava seurata. Tsemppiä sinulle kovasti! Mieki huhkin Markon treenattavana ja oon kyllä tykänny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Markoa voi kyllä suositella!

      Poista
    2. Tsemppiä Laura �� hemmetti vieköö tätä lukiessa alkaa tuntuu sille että nyt pitää tämänki akan ottaa ja tempasta perse penkistä ylös ja lähtä liikkumaan. Sun tapa kertoa tilanteen etenemisestä saa hymyn huulille ja karkaa naurun purskahuksiaki jotta kiitos tästä blogista jota tulee seurattua ja koitan tässä samalla saaha itelle inspistä alottaa näien jenkkakahvojen karistaminen kyyvistä.

      Poista
    3. Kiva kuulla, annan tulla suoraan sydämestä! Sehän on vaan kiva, jos muutkin inspiroituu touhuamaan. Jaettu tuska,eikun tietysti ilo on aina isompi ilo :D

      Poista
  4. Hei Laura. Itse olen myös samassa tilaneessa eli 172cm ja 135 kg. Kuukauden lapsen sairastumiseen ja yön valvomiseen sain noin 5 kg lisää. Kun olin niin väsynyt oli pakko laittaa jotain suuhun. Raskaus aikana tuli 20kg yli eikä lähtenyt yhtään pois syntärillä vaikka lapsi painoi 3.5 kg ja muut. Eli siis palautin kotiin samapainoisena enkä sairaalassa mitään hirveitä syönyt. Raskausaikana olin myös tosi tarkka söin tosi vähän leipää , vehnäätuoteita ja makeita. Liikuin ja tein fyysistä töitä. Tavoite oli että olisin laihempi synnytyksen jälkeen. Näin ei jostain syystä käynyt, myös imetys piti laihduttaa.. No ei se mulle toiminut.. kesällä olin 128kg. Nyt päätin kokeilla keto dietti ja tavoite on sen että pikku hiljaa alaspäin. Koska kun mietin sen että mua pitää laihduttaa 65kg se tuntuu pelottavalta.
    Olen aina ollut iso kokoinen, vahva ja hyvin voiva. Kaikki koet ja raskaisiin on mennyt hyvin. Mutta nyt oloni on tosi rikkinäinen. Kaikki paikat on kipeät ja olen tosi väsynut.
    Haluaisin olla terve ja hyvinvoiva äiti ja puoliso.Jos pääsisin alle 100kg sekin olisi aika hyvää suoritus.
    2011 painoin 96 kg ja näytin tosi hyvältä. Paino pysyi kauan samana mutta raskaus jotenkin sekoili mut. Kun olin 18v lihoin yhtäkkiä 20kg juomalla vettä ja syömällä omenaa kun lopetin ehkäisy piirteitä. Painoni nousi 110-132kg ja olin sen kokoinen valmistaja juhlissa..
    Itse olen ennen aina laihtunut. Mutta nyt tuntuu että mikään ei toimi.
    Voimia ja jaksamista sinulle, mielenkiinnolla seuraan matkaasi ja toivon, että itsekin voin paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kirjoitit! Tunnistan tunteita mitä käyt läpi. Ensimmäisenä neuvoisin unohtamaan mitä ennen oli, et voi sinne enää vaikuttaa joten ei niissä kannata velloa <3 Voiko olla, että syöt liian vähän? Näissä tilanteissa pt on korvaamaton, saa sitä apua ja tukea, eikä tarvitse itse miettiä liikaa.

      Ja muista olla armollinen itsellesi, jos lapsi sairastaa ja yöt huonoja, se vaikuttaa suoraan myös painoon. Itse olen kokenut helpoimmaksi korjata yhtä asiaa kerrallaan. Ja niitä asioita on paljon, mutta yksi askel kerrallaan. Tsemppiä matkaasi ja jos haluat enemmän kirjoitella, niin voidaan vaihtaa vaikka yhteystietoja :)

      Poista
  5. Hyvää joulua teille! Kiitos vastuksesta
    Minä aloitin keto/VHH elämätapan noin 3vkoa sitten. Hiilihydraatit pidän noin 20g/per päivää. Ja nyt on lähtenyt noin 5-5.5 kg..
    Aikku oli vaikeaa ja makeaa teki mieli. Söin silloin marjoja ja vähän kurpitsaa.
    En ole ollut nälkäinen. Uskon, että pystyn siihen ��
    Lähetän sinulle fb pyynnön!

    VastaaPoista