Mietin uskallanko kirjoittaa, että kaikilla meillä on lähipiiri. Toivoisin ainakin, että jokaisella meistä on lähipiiri, jonkinlainen tukiverkko. Muodostuu se sitten perheestä, ystävistä, työkavereista..
Isossa elämäntaparemontissa lähipiriin merkitys korostuu. Oli muutos sitten mikä tahansa. Ison ylipainon tiputtaminen on pitkä prosessi ja vaatii tukea. On hurjaa huomata, kuulla ja nähdä millaista palautetta esimerkiksi ylipainoiset saa juuri siltä lähipiiriltä.
Itse olen esimerkiksi kertonut pudottaneeni painoa, ja siihen on tokaistu "hieno homma, mutta onhan tuota vielä mitä tiputtaa.." tai kun aloitin tämän projektin, " tosi hyvä, mutta vuosia tulee menemään.." Aivan kun en tietäisi näitä itsekin, vähän että ensin silittää ja sitten lyö. Sanoisitko alkoholistille, joka kehuu olleensa esimerkiksi kaksi viikkoa juomatta, että onhan noita viikkoja vielä mitä olla juomatta..
Monesti tuntuu, että se lyttääminen on jotenkin helpompaa, vai livahtaako se ajattelematta luonnostaan? Olisiko niin vaikeaa kehua, tsempata.. Kysyä vaikka lenkille tai kuunnella toisen fiiliksiä, ilman että työntää negatiivisuutta toisen muutostyöhön.
Koskaan ei nimittäin tiedä missä vaiheessa henkisesti elämäntapamuuttuja on, kaipaisiko tsemppiä ja musertuu kuittailun alle? Harva kai tuollaisesta kommentoinnista saa mitään, ehkä joku voi saada lisää vauhtia että minäpä näytän.. Mutta epäilen.
Sen varalta, että kaipaat juuri nyt kannustusta: Minä uskon sinuun, muutos ja päivä kerrallaan! Et ole yksin tässä suossa, yhdessä täältä noustaan. Minulle saa aina laittaa viestiä, kommentteihin tai instagramin puolella.
-Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti