Joskus mieleeni juolahti sellainen ajatus, että kehopositiivisuus ymmärretään tarkoituksella väärin. Koska sen ympärille saa niin nopeasti mellevän keskustelun.
Olen tammikuussa seurannut loputtomia keskusteluja kehopositiivisuudesta ja useamman kerran mietin, miten tämmöisen asian voi ymmärtää niin täydellisen väärin. Eikä sitä käsitystä muuteta, vaikka miten siitä keskustellaan. Tuntuu lohduttomalta ajatella, että tämä väärinymmärtäminen olisi tahallista.
Minulle kehopositiivisuus on juuri sitä mitä ne sanat siinä kuvaa. Positiivisuutta kehoa kohtaan. Se ei tarkoita ylipainon ihannointia, tai sitä että olisi 100% tyytyväinen kaikkeen itsessään. Minulle se on levollisuutta itseäni kohtaan, rauhaa ja positiivista asennetta kehoani kohtaan.
Harmittavan moni huudattaa, että kehopositiivisuus on ylipainon ihannointia. Aivan kuin ylipanoinen ei saisi rakastaa itseään, tai että ylipainoisen tulisi itsepiiskauksen kautta pyrkiä johonkin tilaan missä voi sitten suhtautua itseensä positiivisesti.
Mutta jos haluaa huomiota, kehopositiivisuuden ympärille saa tietyllä lähestymistavalla todella nopeasti ison kuhinan. Itse uskon lempeään suhtautumiseen, kun rakastaa itseään, huolehtii itsestään ja se vaikuttaakin sitten ihan kaikkeen.
Käy kurkkaamassa syömishäiriöliiton julkaisu aiheesta, mitä ajatuksia kehopositiivuus sinussä herättää?
-Laura
Ps. löydät minut melkeinpuoletminusta- intagram tililtä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti