sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Pullero sairastaa!

Pullero on ollut tällä viikolla kipeänä, minä siis..

Ärsyttää ennen kaikkea, koska oli niin hyvä meno tämän projektin kanssa. Siksi yritän repiä vähän huumoria otsikolla. En dissaa itseäni, jos sitä joku luulee.

Joku viikko sitten olin flunssassa, aloin lepäämään heti, toiveena että menisi nopsaa ohi. Ja tuntui menevänkin. Kunnes sitten iski moukarilla takapakkia. Vai liekkö oli uusi tauti, lapsetkin yskineet kilpaa viikkokaupalla. Tällä viikolla on ollut kuumetta, yskä on rouhea ja ääni kuin viskipullollisen jälkeen. Olen maannut sängyssä kuola poskella, turhautunut ja nähnyt unta juoksemisesta. Olen imeskellyt erittäin pahanmakusia sinkki- pastilleja, juonut litroittaan teetä hunajalla ja inkiväärillä terästettynä. Ja tosiaan nukkunut.

Vaikka osasin odottaa flunssaa, lapset sairastelleet ja tietysti paljon tauteja liikkeellä, silti olen ollut ärtynyt. Vaikka tiesin, että salitreenin aloittaminen vetää kropan sekaisin ja ehkä alttiimmaksi taudeille, olen ollut pinna tiukalla sen ajan minkä olen ollut hereillä. Aikaisemmissa projekteissa olen lopettanut flunssaan, ollut salaa tyytyväinen, että nyt se flunssa tuli! Ei voi liikkua, varmastikaan ei voi syödä järkevästi ja sama lopettaa koko homma. Nyt tietystikään en aio lopettaa, pitää vaan malttaa hetki ja jatkaa sitten. Ja syödä olen yrittänyt järkevästi ja juoda sitä vettä. Herkkujen mielitekoja ei hirveästi ollutkaan, kun ei maista mitään.

Eilen oli karkkipäivä ja pitkään tuumin kaupassa mitä otan. Vakava asia, vaatii harkintaa. Valitsin sitten suosikkikarkkeja ja suklaata. Olin vähän pettynyt illalla, kun en saanut herkkujen syönnistä mitään ihanaa slaagia! Selvästi tällä hetkellä ainakin se koukku vähän lievempänä, mutta ei sanota tätä ääneen!

Ensi viikolla tavoitteena käydä salilla ainakin loppuviikosta, lenkillä voisi käydä alkuviikosta jo hissuttelemassa. Kiva tunne ja ihan uusi, että odottaa liikkumista. Liikuntaa siksi, että rakastan itseäni, ei siksi että vihaan kroppaani!


Otahan seurantaan myös ystäväni Sinin blogi, siellä alkanut elämäntapamuutos myös! Sini kirjoittaa Pullukkablogia!

-Laura

Ps. Löydät minut myös instagramista sekä facebookista melkein puolet minusta- nimellä!





4 kommenttia:

  1. Osa projektia painonpudotuksessa on se että myöntää olevansa pullura ja tekevänsä asioiden eteen töitä. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta myös tuo mutta koin tärkeäksi, että hyväksyn itseni ja kilot eivät minua määritä. Mutta nyt on muutoksen aika :)

      Poista