Paska päivä!

Tänään ei käynnistyny mopo ollenkaan! Aamulla oli ihan kiva fiilis mutta sitten käytiin puolison kanssa laskuja läpi, sain niistä maksimaalisen ärsytyksen päälle ja sitten tapahtui sellainen domino-efekti.

Mies lähti töihin ja ajattelin nollata tilanteen katsomalla jotain sarjaa samalla kun viikkaisin pyykkejä. Kotona opiskelevan etuja. No sillä nanosekunnilla kun sain sarjan katsomisen päähäni, tajusin kaapissa olevan sipsipussin, mikä oli jäänyt lauantailta. Suoraan päätin, että nyt ansaitsen herkkuja ja aloin mättää sipsiä naamaan samalla kun katsoin netflixiä. Ei ollut mikään netflix&chill, vaan netflix&rage! Hiiteen pyykit, ne mihinkään karkaa!

Aikani vedeltyä sipsiä, iski morkkis. Mitä ihmettä teen? No kulautin vielä ison lasin cocista perään ja hautauduin peittojen alle, minä mitään lounasta ala laittamaan. Heräsin kuola poskella 15.15 kun tytär tuli kotiin koulusta ja vähän säikähdin, että olen nukkunut monta tuntia. Ärsyynnyin tästä tietysti lisää. Ja hiton syödyt sipsit, en varmaan syö välipalaakaan!

17 jälkeen olin jo niin nälissäni, että oli pakko alkaa miettimään iltaruokaa. Onneksi löytyi lämmitettävää ruokaa. Mutta kasviksille en suonu siinä vaiheessa edes ajatusta. Päässä jyskytti ja tajusin, etten ollut juonut muuta kuin aamukahvin ja cocista. Kirjoitin pt:lle, että hittoon koko homma, en osaa syödä. Kirjoitin ja pyyhin, uudestaan ja uudestaan. Jollekinhan tämä vitutus pitää purkaa. Lopulta en onneksi lähettänyt hänelle mitään. Söin ruokaa ja pelasin lasten kanssa hetken pleikkaria. Se muuten tasoittaa pulssia kivasti. Not! Siitä sain kivasti uudet kierrokset ja aloin pommittaa miestä joka ei ollut vielä kotona. Kiva varmasti tulla kotiin, kun vaimo käy kuumana..

Lasten käydessä iltatoimille, päätin että lähden lenkille. Ennen kuin kiehuu yli. Mutta varmaan en kerro tästä päivästä kenellekään! Humahtaisi seuraajat nolliin. Sitten mietin, että jos itse lukisin tämmöistä blogia, tahtoisin lukea myös näistä päivistä. En vaan niistä kivoista, vaan kaikista. Eteisessä kun vetelin kenkiä jalkaan, poikani tuli ihailemaan miten reipas olen. Meinasin puuskahtaa heti, että enhän ole, maannu koko päivän! Mutta miksi määrittelisin itseni heikkojen hetkien mukaan? Onneksi sain nielaistua sen ajatuksen ja loikkasin ulos.

Ensimmäiset 10 minuuttia painelin lenkillä kauheaa vauhtia, sitten alkoi olo helpottaa ja tiputin vauhtia. Kävelin kaikkiaan 45 minuuttia, teki kyllä hyvää. Nyt menen saunaan ja unohdan koko päivän kierrokset, saunan jälkeen syön hyvän iltapalan ja menen nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet mihin vain! Ei paska päivä minusta paskaa tee.

-Laura

*instagram: melkein puolet minusta
* facebook: melkein puolet minusta
* sähköposti: melkeinpuoletminusta(@)gmail.com