Onko kaikki muumit laaksossa?

Marraskuu, silloin iskee kaipuu olla muumi! Tai karhu.. sais vaipua talviunille, vetäis purkin hilloa ja nukkuis maaliskuulle saakka! Oikeasti voisin nukkua marraskuun, jouluksi voisin herätä. Ja niin monesti tuntuu, että teenkin henkisellä tasolla. Lokakuussa on vielä virtaa, ideoita ja marraskuuta kohti hyökkään vauhdilla. Yritän vähän ehkä harhauttaa, kiva kun on pimeää! Voi polttaa kynttilöitä ja nurkissa pyörivät pölyt ei satu silmään niin herkästi.

Pah sanon minä! En ole polttanut yhtään kynttilää, pölyjä en ole jaksanut edes ajatella. Marraskuu on kuin tahmeaa juoksuhiekkaa, mihin uppoan joka vuosi. Vaikka miten harhautan, yritän ennakoida ja asennoitua, marraskuu on piina kuukausi. Ja joka vuosi vuoden loppua kohti mennessä, suklaan syönti on kiihtynyt. Siellä täällä on ollut suklaajemma, jos on piilopulloja, on myös piilosuklaata!

Nyt ei ole ollut piilosuklaata. Ihastelin yksi päivä joulusuklaiden loputonta riviä kaupassa. Hyvä ettei taivas auennut ja enkelikuoro alkanut laulaa. Seisoin siinä ja huokaisin ilmeisen äänekkäästi, koska tyttäreni tokaisi nasevasti vierestä "hengitä rauhassa sisään ja ulos!". Mieheni on parina iltana kysynyt, eikö missään ole herkkuja piilossa. Hyvä etten ole suoraan karjunut, ettei ole! Ja jos olisi , olisin ne jo syönyt. Joten hyvä ettei ole.

Mutta kyllä se taas tästä. Tällä viikolla laitan vähän joulua kotiin ja alan helkkymään joulun tahtiin. Kilisen ja välkyn luvan kanssa. Mutta myönnetään, marraskuussa ei ole täällä kaikki muumit laaksossa.

Seuraavassa postauksessa kerron omia konsteja kaamostaisteluun tarkemmin. Ja mitä uusia tapoja olen kokeillut. Kerro sinä miten sinä onnistut?

Laura

* instagram : www.instagram.com/melkeinpuoletminusta
* Facebook: https://www.facebook.com/melkeinpuoletminusta/