Olen tällä viikolla hiljentynyt jollain tapaa itseni äärelle. Viikko on ollut jotenkin raskas, pitkästä aikaa nihkeä. Yöt on olleet huonoja. Olen nukkunut tarpeeksi monta tuntia, mutta kello on vilkuttanut öitä punaisella. Pituudesta huolimatta yöt olleet levottomia, katkonaisia ja olen nähnyt paljon unia. Myös vauva on ollut levoton.
Yllätin tällä viikolla itseni miettimästä tavoitteita ja miten palkitsisin itseni niiden saavuttamisesta. Toisaalta ihan kiva juttu, joku porkkana kun saavuttaa tavoitteen. Sitten tajusin kuitenkin, että laitan "palkinnoksi" esimerkiksi hieronnan. Ikäänkuin tulisi tehdä jotain isoa, että ansaitsee käydä hierojalla. Kuitenkin hieronta olisi tärkeä vaikka heti, kun selkä ja niskat on ihan jumissa. Sitten mietin, että olisi ihana käydä kasvohoidossa, helliä itseä ja ihoa. Heti mietin perään, että jos sitten kun tippunut 10kg..
Jotenkin surullinen mieli tuli, etten salli itselleni hemmottelua ennen urakointia. Toisaalta koen, että tälläinen motivaattorin miettiminen on hyväksikin, mutta ei toki näin ettei mitään salli itselleen ilman, että se on sidottu tavoitteeseen.
Toinen iso oivallus liittyy malttamattomuuteen. Käyn jatkuvaa taistelua itseni kanssa ja sen, että maltan mennä rauhalliseen tahtiin. Joudun jarruttelemaan liikunnan suhteen, etten taas lisää liian nopeasti liikuntakertoja ja kohta taas kipeytyy paikat. Tulee jankuttaa itselleni, että kehoni kaipaa kehonhuoltoa, venyttelyä ja lempeää otetta. Huomaan miettiväni usein tuskaisesti, että urakka on liian iso. Kun kuitenkin suunta on oikea ja maltillinen vauhti antaa mielelle aikaa ehtiä mukaan.
Huomaan myös, että tälläinen mielen kanssa käyty työ on äärettömän väsyttävää ja herkistävää. Siltikin äärettömän tärkeää. Kuunnella niitä tunteita ja fiiliksiä, pysähtyä niihin välillä kokonaan. Koen vahvasti, että olen niin oikeassa suunnassa kuin vain voi olla. Päässä muhii muutos ja työskentelee niin monella eri osa-alueella.
-Laura
Ps. Varasin itselleni hierojan ja kasvohoidon, enkä sido niitä mihinkään painotavoitteeseen! Opettelen asia kerrallaan pitämään itsestäni huolta. Olen ansainnut sen jo!
