Monesti huomaa, että kun tehdään elämäntaparemonttia, tai ollaan laihdutuskuurilla, kielletään kaikki herkut itseltä. Parsa huuleen ja menoksi. Kuitenkin hyvin harvalle tämä tyyli sopii. Itse olen huomannut, että totaalikieltäytyminen ei toimi pitkään minun kohdalla, vaan sen sijaan uusien tapojen opettelu toimii pitkälle katsottuna paremmin.
Olin taannoin valmennettavien pikkujouluissa, ja siinä lensi läppä; Huomenna kaikki sitten tuskailee tänään syötyjä herkkuja!". Meinasin lipsauttaa, etten minä ainakaan aikonut, mutta nielaisin sanani kakkupalan kanssa. Mutta jäin miettimään, toimiiko tosiaan itsensä ruoskiminen? Vai nauttisiko herkkuja sen mitä nauttii, ja menee salille koska haluaa, ei koska tuli syötyä kakkua? Toki, joillekin tämä voi toimia. Itse haluan löytää terveen suhteen ruokaan, ja ilon liikkumiseen. Eikä se onnistu ruoskimalla.
Toki on hyvä tiedostaa asioita, torttu päivässä todella pitää pyllyn pyörenä, mutta ei se herkuttelu silloin tällöin kaada maailmaa. Ja olen monesta lähteestä lukenut, että n.80% ruokavaliosta kun on kunnossa, ei se kaadu siihen 20% osaan. Kohtuus kaikessa, ja ääripäät hyvin harvoin toimii.
Ja kyllä, itse söin yhden tortun eilen.
Mitä mieltä sinä olet asiasta? Toimiiko sinulle herkkulakko vai tavoitteletko kultaista keskitietä? Jos tykkäsit postauksesta, arvostan jakoja jotta saadaan keskustelua aikaan.
-Laura
Follow my blog with Bloglovin
