Jossain matkan varrella tämä ajatus hävisi. En ole pitänyt itseäni minään vuosiin. Kaikkeen mihin ryhdyin, ryhdyin epäilevänä. En onnistuisi kuitenkaan. Aina yritin mutta on sanomattakin selvää, että jos lyttää itse itseään aamusta iltaan, onhan sillä kaikkeen vaikutus.
Tälle päivälle minulla oli suunnitelmat valmiina. Aamutoimien jälkeen ottaisin hyötyliikuntaa nimeltä siivous ja sitten kävisin päivällä vielä nauttimassa aurinkoisesta säästä lenkkeilyn merkeissä. Heräsin 7.00 jyskyttävään pääkipuun ja tiesin suurimman osan päivästä valuvan sängyssä hukkaan. Minulle on iloksi suotu migreeni, joka suurimman osan ajasta päästää suht helpolla mutta välillä se pistää pimeään huoneeseen makaamaan. Ja tänään oli sellainen päivä.
Aikaisemmin sätin itseäni hirveästi mm. myös migreenistä. Jotain olin tehnyt väärin, vähintäänkin nukkunut väärässä asennossa. Nyt työstän tätä aivan hirveästi. Mitä sitä suotta sättimään, tämä päivä meni miten meni ja huomenna on uusi. Mutta käyn tätä keskustelua itseni kanssa päivittäin, onneksi keskustelu tapahtuu päässäni, etten sentään ääneen messua kaikkea mitä mielessä pyörii.
Istuin eilen Pt Markon kanssa ruoka-asioista keskustelemaan ja jossain hienojen käppyröiden välissä Marko tuumasi, ettemme tarvitse mitään negatiivista mieliin pyörimään. Ja tämä on ihan totta. Vielä minä sen negatiivisen röllin tiputan olkapäältä pois ja jätän vain sen ihanan tytön sinne keikkumaan.
Sillä sehän minä olen, ihana tyttö ja tänään kuuntelen sydäntä!
-Laura
Ps. Ja huomenna treenataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti